Thursday, April 2, 2015

Halaa mua

Torstai ja odotan jo kärsimättömästi perjantaita. Miksikö? Siksi, koska huomenna menen takaisin Jämsään, jossa koirani Nero on tämän viikon hoidossa - nassukka saa leikkiä veljeni koiran seurassa. Ne nukkuvat vierekkäin. Nauttivat toistensa seurasta. Minä sen sijaan odotan, milloin itse pääsen halaamaan taas rakasta karvakuonoani <3

Halaus. Olen alkanut uskoa halauksen voimaan. Siinä on jotain maagista. Toisen lämpö ja läsnäolo.

Koirani on kunnon sylikoira. Se hakeutuu liki aina kuin mahdollista. Ehkä se tietää kuinka paljon tykkään halata. Tai ehkä se itsekin tykkää halailla. Joku voisi sanoa ettei koiralla ole tunteita mutta pienen risuparran emäntänä tohdin olla eri mieltä. Onhan tätäkin toki tutkittu.

Silmiini on silloin tällöin osunut tutkimuksia halaamisesta ja lähinnä sen vaikutuksista psyykkeeseen. Silmiini on osunut myös tutkimuksia esim. kenguruhoidon vaikutuksesta lapseen ja sen terveyteen. Äidin halaus ja hoiva. Kosketus. Rakkaus.

Mieleeni on jäänyt erityisesti tämä tutkimus, joka on jo yli kymmenen vuotta vanha mutta osui silmiini vasta vuonna 2013, tämän kirjoituksen kautta. Pääpiirteissään kirjoituksen sanoma on se, että vanhempiemme psyykkiset kokemukset periytyvät DNA:ssa, epigeneettisinä muokkauksina. Epigenetiikka tarkoittaa DNA:n muokkausta siten, ettei itse sekvenssi muutu. Tämä muokkaus vaikuttaa mm. geenien ilmentymiseen ja tämä muokkaus voi periytyä mutta se on myöskin muokattavissa, eli ympäristöllä on vahva vaikutus. Itse tutkin väitöskirjassani ihon geenien ilmentymistä ja luonnollisesti olen yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut genomin muokkauksesta/säätelystä ja sen vaikutuksista.

Tutkimuksessa osoitettiin rottakokein äitirotan huolehtivaisuuden ja koskettelun vaikutus epigenomiin (glukokortikoidireseptorin tuotantoa säätelevän alueen metylaatio, jatkotutkimuksissa tutkittu säätelyä laajemmin) ja pentujen taipumus stressiin myöhemmällä iällä. Huolehtivaisen ja kosketuksella stimuloivan rottaäidin pennut olivat myöhemmin vähemmän taipuvaisia stressiin kuin ns. "huonon" rottaäidin pennut. He testasivat myös perimän vaikutusta vaihtamalla pentueet ja vaikka "hyvällä" rottaäidillä oli "huonon" rottaäidin pennut (ja "huonolta" rottaäidiltä periytyneet genomi ja epigeneettiset muokkaukset), olivat tulokset odotetunlaiset: hoivalla ja kosketuksella oli muokkaava vaikutus epigeneettiseen jälkeen - hyvällä hoivalla oli positiivinen vaikutus. Tutkijat testasivat myös "huonon" hoivan aiheuttaman epigeneettisen jäljen poistoa pentuajan jälkeen ja yllättäen totesivat että se palautti stressinsietokyvyn. Tästä voitaisiin päätellä että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta myös lapsuuden jälkeen. Elintavoilla on vaikutus.
Syli-Nero 2kk matkalla kasvattajalta kotiin <3

Omaan stressinsietokykyynsäkin voi siis ehkä vaikuttaa; ravinnolla, ympäristöllä, vuorovaikutuksella, ajatuksilla, elämänasenteella, ehkä silkalla positiivisuudella? Itse olen todennut koirahaliterapian kovin toimivaksi <3 Suosittelen kokeilemaan!

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa ystävät, tutut ja tuntemattomat, halataan kun tavataan!! :)

-Mari



No comments:

Post a Comment