Sinkissä

Toka blogipostaus jeeeee!!! Tässä tämänhetkinen lempipaasausaiheeni: sinkki. Nyt ei ole kuitenkaan kyseessä mm. laskettelijoiden käyttämä termi (jolla käsittääkseni tarkoitetaan sumua/usvaa, asiantuntijat voi korjata ja kommentoida ;)). Aivan ensimmäistä kertaa törmäsin sinkkiin surffareiden kautta; sitä kun käytetään noissa aurinkovoiteissa joita olet ehkä nähnyt surffareiden käyttävän mm. huulilla ja poskipäissä (valkoista tai värillistä tahnaa). Sinkkioksidia käytetäänkin siis mm. aurinkorasvoissa, joiden toiminta perustuu ns. säteiden blokkaamiseen (fysikaalinen suoja). Tämän pidänkin mielessä ensi kesää varten, etenkin jos pääsen taas jonnekkin surffailemaan. Vaikka olenkin sitä mieltä noista aurinkovoiteista, auringonoton suhteen, että ne vaan “oikeuttaa” grillaamaan itseään vähän pidempään auringossa, jolloin “in the long run” koko idea suojaavasta vaikutuksesta katoaa.

Seuraavan kerran kun törmäsin sinkkiin, oli se flunssan yhteydessä: sinkin on osoitettu ehkäisevän flunssaa ja edistävän paranemista, suurina annoksina -imeskeltynä tai nestemäisenä, >75mg/päivä ja aloitettuna 24h oireiden alkamisesta (ja tätä jatketaan oireiden loppuun saakka). Tähän kyllä tosissaan uskon ja olenkin joka kerta flunssan yhteydessä tai hieman kurkussa kutinaa tuntiessani ruvennut popsimaan sinkkitabuja. Ilmeisesti sinkki ehkäisee flunssaviruksen (rhinovirus, yleensä) replikaatiota ja näin viruksen lisääntyminen saadaan hillittyä. Tosin, kuten tutkimuksessa todetaan niin sinkin nauttiminen voi aiheuttaa pahoinvointia ja tosiaan, itse olen huomannut että jos imeskelen heti aamusta tyhjään vatsaan niin huono olo on taattu. Et ei ne mitään herkkua ole (riippuu tosin merkistä, saatavilla on myös maustettuja imeskelytabuja).

Mutta nytpä pääsen itse aiheeseen, eli ihoon! Tämä tietämättömyyteni sinkin ihovaikutuksista pääsi meikäläistä kovin järkyttämään (kun nyt olen kuitenkin ihotutkija, joskin en kliinikko niin… no joo seliseli, olis pitäny tietää). Olin siis kaverini järjestämissä pippaloissa, joissa yksi ystävistäni kertoi käyttävänsä sinkkivoidetta aikuisiän aknen hoitoon ja totesi sen todella auttavan. Toinen ystäväni totesi että sinkkivoidettahan käytetään vauvan vaippaihottumaan (minullahan ei ole lapsia mutta silti, miten en tätäkään tiennyt?!). No, seuraavana päivänä menin töihin ilmoittamaan väitöskirjaohjaajalleni että heureka, sinkki voi auttaa akneen!! Niin tähän väliin mainittakoon että olen itse potenut e-pillereiden lopettamisen jälkeen - en ole lisääntymässä, olen vain sinkku joka ei näe syytä pillereiden turhalle napostelulle, plus migreenikko jolle lopettaminen näyttäisi olleen juurikin oikea vaihtoehto koska myös migreenikohtaukset ovat vähentyneet - aivan kamala aikuisiän aknea. Ohjaajani totesi sinkin olleen vanha perinteinen aknen hoito aikoinaan, nykyisin käytetään enemmän asetyylisalisyylihappoa sisältäviä tuotteita (no jes edes tämä oli tuttua ennestään). Innoissani menin tämän jälkeen kauppaan, etsin käsiini vaippaosaston ja illalla tyytyväisenä hieroin naamaani valkeahkon kalvon Pirkan vauvanpeppurasvaa (eli sinkkivoidetta). Oli lisäksi tosi halpaa! Muutaman päivän jälkeen saatoin todeta että iho kieltämättä oli pehmeä kuin vauvan pylly. Ihan joka ilta en tohdi voidetta käyttää mutta ehkä joka toinen. Syksyn ja alkutalven aikana iho on ollut taas huonossa kunnossa mutta sinkkivoide tuntui auttavan. Tosin sitten tuli taas takapakkia kun työkiireiden takia jäi unet noin viikon ajalta hyvin vähiin ja stressiäkin taisi olla. Minkä jälkimainingeissa podin flunssaa. Paras keino aknen hoitoon toki tuntuu siis olevan riittävä lepo ja se, ettei stressaa. Ilman näitä ei tuhdeimmatkaan sinkki-ihmevoiteet auta. Mikä nyt on sanomattakin selvää…

Aikaisemmat kokeilut tähän huonoon ihooni ovat olleet mm. sitruuna, Opti MSM-jauhe (metyylisulfonyylimetaani, orgaaninen rikkiyhdiste) ja omenaviinietikka. Käytän omenaviinietikkaa laimennettuna, kasvoveden sijaan, sekä sisäisesti tilkkasen aamujuomassa. Käytän näitäkin siis edelleen.

Mutta että semmosessa sinkissä täällä haahuillaan. Alla kuva parin viikon takaa Itävallasta, Bad Gasteinista, Shoryn järjestämältä offarimoduulilta. Tuossa "sinkki" laskeutuneena laaksoon. Ei mulla muuta. Möi.

Itävaltalainen laaksosinkkikäärme kiemurtelemassa siinä.

-Mari

Holaaa!!!!

Tässä se on! Ihkaensimmäinen blogitekstini!! Iiiiiiik!! Ollaan jännän äärellä… Olen miettinyt tätä blogin perustamista jo pitkään mutta olen kompastunut perfektionismiin jo alkumetreillä. Nyt päätin kuitenkin pistää rattaat pyörimään. Päätin hiljattain että väitöspäiväni olisi tänä vuonna (2015). Tämä blogi tuleekin seuraamaan tutkijanurani väitöskirjavaiheen viimeistä vuotta ja jos hyvin käy, virheistäni ja onnistumisista on mahdollisesti hyötyä jollekin muulle tutkijanalulle. Tai kelle hyvänsä. Toivottavasti myös näemme väitöspäiväni ensi viimeistään vuoden lopussa!!! 

Alunperäinen ajatukseni blogin perustamisesta lähti pari vuotta sitten siitä, kun huomasin kuinka monella on epäröiviä ajatuksia lääketiedettä kohtaan ja kuinka nämä ajatukset tuntuvat olevan yleistymässä. Tästä esimerkkinä mm. rokotukset ja niiden vastustajat. En ole kuitenkaan perustamassa blogia joka toimisi pelkästään lääketieteen puolestapuhujana, päinvastoin. Haluaisin katsella lääketiedettä hieman tutkijantyöni ulkopuolelta. Olen kohdannut elämässäni tilanteen, vaiheen, jonka aikana huomasin että keho ja mieli kulkevat käsikädessä. Olen tästä oivalluksesta nyt kiitollinen. Olen oppinut katsomaan elämää vähemmän kapeakatseisesti ja tuomitsevasti, ehkä, ja sallien tilaa myös muille näkökannoille. Siitä huolimatta, toisinaan olen hieman huolissani vaihtoehtoisista näkemyksistä, lääketieteen kannalta ja tahtoisin ehkä tällä blogilla pohdiskella näitä asioita. Perustuen mahdollisimman paljon tieteelliseen näyttöön, eli julkaisuihin. Kiinnostuksen kohteena minulla on ollut pinnalla olleet keskustelut terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Etenkin sellaiset jotka ovat olleet esillä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Olen ehkä vähän sitä mieltä että tieteellinen tutkimus ei ole ollut kovin mediaseksikästä. Haluaisin tällä blogilla mahdollisesti myös siis tehdä tieteestä hieman seksikkäämpää ja samalla kansantajuisempaa. Moni tutkittu asia jää tieteellisiin julkaisuihin ja meidän tutkijoiden ymmärrettäväksi ja luettavaksi, sen ikinä tulematta kansan tietoisuuteen. Vaikka eikö tämä juuri olisi se tieteen ja tutkimuksen tarkoitus, että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja että siitä keskusteltaisiin ja että se herättäisi ajatuksia ja mahdollisesti lisää oivalluksia. Tästä myös blogin nimi: “Molecular Epiphanies”. Ei ehkä suoraan suomennu oivallukseksi mutta kun törmäsin tuohon sanaan yhtenä päivänä, tiesin että haluan sen blogini nimeen. Ei, en tarkoita sillä Loppiaista.

Tänään olin Helsingin Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan juhlapäivillä kuuntelemassa mielenkiintoisia luentoja. Erityisen mielenkiintoisia esityksistä oli mielestäni ne, joissa ei keskitytty pelkästään esimerkiksi geeneihin vaan niiden yhteisvaikutukseen ympäristötekijöiden kera. Esimerkkinä Professori Tiina Paunion luento “Interaktioner mellan gener och miljö i psykisk hälsa”. Professori Juha Pekkanen, luennossaan “Ympäristö ja kansanterveys”, mainitsikin noteeranneensa ympäristötekijöiden palanneen takaisin kansanterveyden tutkimukseen. Genetiikan kausi ei toki ole ohi, se on kehittynyt. Jätän teille makupalaksi tämän Yliopisto-lehdessä jo 2013 julkaistun (mennyt minulta tuolloin ohi, eikä nyt tule mieleen kuka luennossaan tästä jutusta mainitsi) artikkelin: “Olet mitä mummosi söi”. Voit katsoa Instagrammistani (Terristeri) mitä minä söin luentojen jälkeisellä juhlabuffella :D

No niin, se tällä erää. Ai niin!! Mukana varmasti seikkailee myös hauvelini Nero. Ihan vaan koska Nero on paras ja ihanin ja söpöin ja lutuisin ja nerokkain haukku päällä maan (todistekuva alla). Piste. Rauhaa ja rakkautta!! Ei mulla muuta! J

Neron maanantai-look

-Mari