Molekyyli-Marin nippelitietopankki: iho

Kah, kun tässä väitöskirjaani kirjoittelen niin ajattelin ilahduttaa teitäkin tämmöisellä nippelitietoiskulla ja aiheena nyt iho. Eli siis tämmöinen pieni tiivistelmä siitä, mistä iho koostuu ja mitkä on sen pääasialliset tehtävät.

Ihon pääasialliset tehtävät ihan ensimmäiseksi:

1. Suojaa elimistöä ulkoisilta haitoilta ja taudinaiheuttajilta (mm. kemikaaleilta, säteilyltä, mikrobeilta)
2. Osallistuu lämmönsäätelyyn ja estää veden haihtumista elimistöstä
3. Osallistuu aineenvaihduntaa ja toimii rasvavarastona, sekä valmistaa D-vitamiinia
4. Toimii aistinelimenä

Iho on siis meidän ulkoisin elimemme ja siis kehon suurin elin; ohut mutta pinta-alaltaan hyvin laaja. Iho koostuu kolmesta eri kerroksesta: päällimmäisenä orvaskesi (epidermis), jonka alla verinahka (dermis) ja alimmaisena ihonalaiskerros (subcutis). Näistä kerroksista havainnollistava kuva alla.

Kuva 1. Ihon kerrokset

Epidermis (Kuva 2) koostuu siis lähinnä sarveissoluista, eli keratinosyyteistä (noin 90-95%). Epidermiksen erottaa dermiksestä tyvikalvo, jonka päällä sijaitsee pohjimmainen tyvikerros (stratum basale). Täällä sijaitsee jakautumiseen kykenevät keratinosyytit. Osa tyvikerroksen keratinosyyteistä on siis ihon kantasoluja ja epidermiksen kerroksia ylöspäin mentäessä ne erilaistuvat. Solujen erilaistumiseen ihossa vaikuttaa monet eri tekijät, yksi tärkeimmistä epidermiksen kalsiumgradientti: kalsiumin konsentraatio kasvaa pintaa kohti mentäessä, yksinkertaistettuna. Tyvikerroksen jälkeen tulee okasolukerros (stratum spinosum), jossa keratinosyytit ovat kiinnittyneitä toisiinsa desmosomiliitoksin ja solu näyttää mikroskoopissa "okaiselta". Seuraava kerros on jyväiskerros (stratum granulosum), jossa keratinosyytit sisältävät keratohyaliinijyväsiä. Jyvästen sisältö vaikuttaa solujen erilaistumiseen; sarveistumiseen (keratinisaatio). Paksussa ihossa jyväiskerroksen päällä on lisäksi kirkassolukerros (stratum lucidum). Ylimpänä ihossa sijaitsee marraskesi, eli sarveiskerros (stratum corneum), josta kuolleet solut hiljalleen hilseilevät pois. Epidermiksen keratinosyytit uusiutuvatkin noin 6-10 viikon sisällä. Keratinosyyttien lisäksi epidermis sisältää melanosyyttejä (melaniinin tuotto, vaikuttaa ihon väriin), Langerhanssin soluja (immuunipuolustus), Merkelin soluja (mekanoreseptorisoluja) ja lymfosyyttejä (T- ja B-solut).

Kuva 2. Epidermis

Dermis koostuu lähinnä sidekudoksesta, veri- ja imusuonista, hermopäätteistä, hiki- ja talirauhasista ja karvatupista. Se antaa mekaanista tukea ja huolehtii epidermiksen tarpeista. Sidekudoksen muodostaa sidekudossolut, eli fibroblastit, jotka erittävät ympärilleen mm. kollageeniä ja elastiinisäikeitä. Fibroblastien lisäksi dermis sisältää myös mm. makrofageja ja lymfosyyttejä. Dermiksen yläosasta työntyy sormimaisia nystyjä epidermikseen ja kerrosta kutsutaankin nystykerrokseksi (stratum papillare), alempana sijaitsee verkkokerros (stratum reticulare). Subkutis koostuu lähinnä löyhästä sidekudoksesta ja rasvasoluista eli adiposyyteistä. Sen tehtävänä on suojata kehoa iskuilta sekä toimia siteenä alla oleviin kudoksiin.

Omassa tutkimuksessani keskityn lähinnä epidermikseen ja keratinosyytteihin. Jännästi on tämä iho ja siihen liittyvät asiat pompsahdelleet tässä muuten esille eri tilanteissa, joogasta lähtien.

Mukavaa maanantaita mussukat ja be comfortable in your own skin!

Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmedhealth/PMH0072439/
https://en.wikipedia.org/wiki/Skin (Kuvat 1 ja 2 täältä)
Blausen.com staff. "Blausen gallery 2014". Wikiversity Journal of Medicine. DOI:10.15347/wjm/2014.010. ISSN 20018762. (Kuva 2)
http://www.solunetti.fi/fi/histologia/iho/
http://www.iholiitto.fi/ihotietoa/terveen_ihon_rakenne/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho

Suppusuun chia-hillo

Jaaaaahas hei vaan taas!! Oletteko jo palailleet lomiltanne?? Täällä ollaan jo taas töiden ja blogin parissa. Kesätauon jälkeen, tällain kevyesti :) Välillä on hyvä ladata pattereita ja siinä samalla vaikka vaihtaa koko blogin nimikin! Edellinen oli kyllä tuskaisan vaikea edes lausua. Tämä ehkä parempi, vai mitä mieltä olette? Kuvaa mua hyvin :D

Marjakausi on parhaimmillaan ja tämä on kyllä meikäläisen lempiaikaa!! Vielä kun ehtisi mustikkaan tai sieneen, olen kuullut että kanttarelleja olisi runsaasti. Tuossa aikaisemmin tein tämmöistä raparperimössöä, joka korvaisi sokerisen hillon. Tämä ei säily kai yhtä pitkään kuin hillo mutta jos aikoo käyttää seuraavien viikkojen sisällä niin varmasti aika passeli! Parastahan toki olisi että niitä marjoja nassutellaan mahdollisimman paljon vaikka heti paikan päällä, kerättäessä, niin saa kaiken irti vitamiineista jotka alkavat hajota heti keräämisen jälkeen ja säilöttäessä. Chia-hillon voi myös tehdä mistä tahansa muusta marjasadon herkusta, mielikuvitus on rajana! :) Alla kuitenkin näiden raparperi-versioiden ohjeet. 

Ensimmäinen inkivääri-versio oli aika voimakkaan makuinen mutta melko karsea näköinen... Toisen version tein klassisesti yhdistämällä mansikkaa raparperin kaveriksi, siitä tuli hieman makoisampi (ja vähemmän koiranoksennuksen näköinen) :) Makeutukseen käytin koivusokeria ja hunajaa. Jos haluaa makeampaa, voi makeutuksen määrää lisätä, itse haluan päästä makeahampaani vihlonnasta eroon joten tein vähemmän makeat versiot. Veti kyllä välillä suun supulle, ehkä pieni lisä makeutukseen olisi ollut kohdallaan :D

Raparperi-chia-inkiväärihillo

0,5 l raparperipalasia

0,5 dl vettä

2 cm paloiteltua inkivääriä

1 tl koivusokeria

3 rkl chia-siemeniä

Raparperi-chia-mansikkahillo

0,5 l raparperipalasia

0,5 dl vettä

0,5 dl mansikoita

1 tl hunajaa

6 rkl chia-siemeniä

Kuumenna ensin raparperipalasia veden kanssa ja keittele kunnes palaset hajoavat. Lisää tämän jälkeen inkivääripalaset tai mansikat. Keittele hetki ja lisää lopuksi makeutus. Anna jäähtyä ja mössön jäähdyttyä mörssäsin koko setin sauvasekoittimella. Lopuksi lisää mössöön chia-siemenet ja purkita puhtaisiin purkkeihin. Hillo tekeytyy jääkaapissa ja chiasiemenet tekee sille geelimäisen rakenteen. Tätä mössöä olen nauttinut mm. banaanilettujen kanssa, joiden ohjeen pistin myös tuohon alle (vaikka ne onkin jo ihan souläästsiisön). Sekoita koko setti sauvasekoittimella/blenderillä tms. Paista letut mieluiten kookosöljyn kera, tulee makoisia. Jos syöt raparperia paljon, niin muistathan samalla nauttia jotain jossa on kalsiumia, kuten tuossa kuvassa näkyy niin olen ottanut raparperihillon ja banaanilettujen seuralaiseksi raejuustoa (sopii muuten hyvin!). Raparperi sisältää oksaalihappoa joka sitoo kalsiumia ja elimistöstä sitä vapautuu esim. luustosta, jos sitä ei ole muuten saatavilla. Suojaa siis luustosi samalla! :)

Banaaniletut

2 kananmunaa

1 banaani

0,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl manteli-/kookosmaitoa

0,5 tl leivinjauhetta

Namsmums!! Näillä vitamiinitankkauksilla on hyvä palata taas töiden pariin!! ;D

Kuningas-kookos-raakakakku

Heippaa!!

Ja pirteää maanantaita!!

Järjestin tossa viikonloppuna kakkukestit Albuksen, perheen uuden karvaisen tulokkaan, kunniaksi. Faustkämpfen Quantum Theory BW, eli Albus, on nyt kymmenviikkoinen musta kääpiösnautseri ja tuli taloon kaksi viikkoa sitten. Kutsumanimellä on muutamakin selitys: tein pienimuotoisen mokan valkoisen käppänäni nimeämisessä - nimesin valkoisen koiran mustaksi (Nero tarkoittaa italiaksi mustaa, jota en tiennyt tuolloin). Päätin tämän virheen tiedostettuani nimetä mahdollisen seuraavani koiran valkoiseksi, jos se on väritykseltään musta. Loogisesti tällöin ristiriidat kumoavat toisensa, eikö?? :D No, musta koira tuli ja piti keksiä nimi joka tarkoittaa valkoista. Ainut järkevän kuuloinen oli Albus, joka on siis latinaa. Nimi on varmasti monelle tuttu Harry Potterista: Albus Dumbledore. Täytyy myöntää että tykkään Harry Pottereista mutta en nyt ihan niin paljon että Dumbledoren kunniaksi olisin koiralleni nimen antanut (that would be weird). Toinen selitys on väriristeytys: Albus on musta mutta kantaa valkoista. Suomessa on saanut risteyttää valkoisia snautsereita vain keskenään (siis valkoinen x valkoinen) mutta kasvattajani haki erikoislupaa tehdä väriristeytyksiä, minkä johdosta saataisiin vähän variaatiota valkoisille käppänöille. Albuksen isä on valkoinen ja emä musta. Näitä ensimmäisen polven jälkeläisiä kun tulevaisuudessa risteyttää valkoisen kanssa, saadaan mahdollisesti valkoisia jälkeläisiä (jos Mendeli pitää kutinsa). Nämä värit ei mene aivan yhden tahi kahden geenin vaikutuksen alla, esimerkkinä tässä Wikipedian selitys koirien väreistä.

Hänen söpöisyytensä Albus.

Anyways, kakuksi kesteille päätin koittaa raakakakkua. Ensimmäinen raakakakkukokeiluni. Katselin netistä raakakakkureseptejä ja niiden perusteella kokosin kaapissa olevista aineksista tämän Kuningas-kookos-raakakakun. Se on kunkku siks, kun siinä on mustikoiden ja vadelmien lisäksi mustaviinimarjoja :D Ja koska Albus on melkoinen Munkkivuoren kingi, ainakin omasta mielestään. Tässä ainekset:

Kuningas-kookos-raakakakku

Pohja
1,5 dl      pekaanipähkinöitä
1,5dl       cashewpähkinöitä
1 pkt       kuivattuja taateleita (liuotin hetkisen vedessä)
0,5 dl      kookoshiutaleita
0,25 tl     kardemummaa
0,25 tl     suolaa

Mörssää kaikki monitoimikoneessa, voi jättää suutuntumaa. Levitä kakkuvuoan pohjalle. Pistä pakkaseen siksi aikaa kun teet täytteen.

Täyte
3,5 dl      cashewpähkinöitä (liuotin yön yli vedessä, jääkaapissa)
1 dl        mustikoita (sulatettu)
1 dl        vadelmia (sulatettu)
1 dl        mustaviinimarjoja (sulatettu)
1 kpl       banaani (kypsä)
1,5 dl      kookosöljyä (sulatettu)
0,5 tl      vaniljasokeria

Mörssää nämäkin, hienommaksi mössöksi. Levitä pohjan päälle ja pistä kakku pariksi tunniksi pakkaseen.

Päällinen
1 tlk       kookosmaitoa (jääkaappikylmä, kirkas neste pois)
0,5 tl      vaniljasokeria

Vatkaa kuin kerma, nostele välillä teriä niin että tulee ilmavuutta. Lisää tämä ennen tarjoilua kakun päälle. Koristeeksi marjoja! Leikkasin myös piparkakkumuotilla vesimelonista hauskoja sydämenmuotoisia vesimelonipaloja lisätarjottavaksi (ajatellen lähinnä lapsivieraita, jos ei kakku maistu, maistuihan ne tosin myös isommille vieraille).

Kuningas-kookos-raakakakkuhan se siinä!

Koko kimara.

Albus juhlahumussa, kirsu hiekassa.

Kokosin tohon alle vähän tarjoitavien, ja siis kakun komponenttejen, keskeisiä ravintoarvoja ja linkkejä Finelin sivuille, mistä niitä voi mennä vielä itse tutkailemaan:

Vesimeloni: yllättävän paljon karotenoideja, vähiten kaloreja ja kaikkea muuta (koska koostuu lähinnä vedestä, tosin marjoissa myös hyvin vähän kaloreita)
Taateli ja banaani: kummassakin paljon kaliumia ja kohtuullisesti kalsiumia, magnesiumia ja fosforia
Cashew- ja pekaanipähkinä: rasvoista erityisesti linolihappoa (mutta myös kohtuulliesti alfalinoleenihappoa) ja hivenaineista kaliumia, magnesiumia ja fosforia. Casheweissa kaikista näistä eniten tryptofaania
Kookosöljy, -maito ja -hiutaleet: öljyssä lähinnä linoleenihappoa, kivennäis- ja hivenaineet löytyvät maidosta ja hiutaleista (kuten kalium)
Mustikka, vadelma ja mustaviinimarja: kiinnostavinta ehkä vitamiinimäärät, tein niistä tuohon alle R:llä tuommoiset havainnollistavat piirakat (määrien lähde: Fineli)

Nämä piirakat kuvastaa aika paljolti sitä mistä mun normaali työpäivä koostuu, tai on koostunut viimeaikoina. Teen siis kaikenmaailman kuvaajia meidän tulosista ja sitten niitä vertaillaan keskenään ja yritetään löytää jotain mielenkiintoista. Joskus teen esimerkiksi juurikin tämänkaltaisia piirakoita ja alla koodi jonka näitä varten kirjoitin ja lykkäsin R:ään. Eli siis ihan nörttibisneksii. 

#distractinglysexy

-Mari

Marjapiirakoiden resepti:

setwd("/Users/Mari/Documents/Blog")

lib <- paste(getwd(), 'Rlibs', sep='/')

.libPaths(c(lib, .libPaths()))

mustikka <- read.table("mustikka.txt", sep="\t", header=TRUE, row.names=1)

vadelma <- read.table("vadelma.txt", sep="\t", header=TRUE, row.names=1)

mustaviinimarja <- read.table("mustaherukka.txt", sep="\t", header=TRUE, row.names=1)

mustikka$Pitoisuus[mustikka$Yksikko=="ug"] <- mustikka$Pitoisuus[mustikka$Yksikko=="ug"]*100

mustikka <- mustikka[1]

vadelma$Pitoisuus[vadelma$Yksikko=="ug"] <- vadelma$Pitoisuus[vadelma$Yksikko=="ug"]*100

vadelma <- vadelma[1]

mustaviinimarja$Pitoisuus[mustaviinimarja$Yksikko=="ug"] <- mustaviinimarja$Pitoisuus[mustaviinimarja$Yksikko=="ug"]*100

mustaviinimarja <- mustaviinimarja[1]

slices <- mustikka$Pitoisuus

slices <- vadelma$Pitoisuus

slices <- mustaviinimarja$Pitoisuus

pct <- round(slices/sum(slices)*100)

lbls <- paste(pct,"%")

colors <- c("blue","red","yellow","green","pink","orange","pink","turquoise","plum","seagreen1","darkred","cyan","gold")

jpeg(filename="mustikka.jpg",width=21,height=11,units="cm",res=200)

jpeg(filename="vadelma.jpg",width=21,height=11,units="cm",res=200)

jpeg(filename="mustaviinimarja.jpg",width=21,height=11,units="cm",res=200)

plot.new()

pie(slices, col=colors, labels=lbls, clockwise=TRUE, main="Mustikan vitamiinit")

pie(slices, col=colors, labels=lbls, clockwise=TRUE, main="Vadelman vitamiinit")

pie(slices, col=colors, labels=lbls, clockwise=TRUE, main="Mustaviinimarjan vitamiinit")

legend("topleft", legend=row.names(mustikka), cex=0.8, fill=colors, bty="n")

legend("topleft", legend=row.names(vadelma), cex=0.8, fill=colors, bty="n")

legend("topleft", legend=row.names(mustaviinimarja), cex=0.8, fill=colors, bty="n")

dev.off()

Superjäätelö

Kesä tulee!!! Vaikkei siltä välillä tuntuiskaan, hrrr... Nyt on kuitenkin aika tyhjätä pakkanen ylimääräisistä marjoista, jos niitä vielä jäljellä on. Sen sijaan, että leipoisit makoisan piirakan, ehdottaisin että käyttäisit nämä C-vitamiineja, kuituja ja polyfenoleita pursuavat superfoodit terveellisemmin. Etenkin kun piirakan mussuttaminen ei auta kyllä yyyhtäään pääsemään siihen bikinikuntoon. Itse käytän marjoja lähes päivittäin; puurossa, jogurtissa, smoothieissa jne. Mutta jos haluaa jotain hyvää niin... näin kesän kynnyksellä ehdoton ykkönen on: JÄÄTELÖÖÖÖ!!! SUPERjäätelöööö!!!

Ihan megahyvää. U will love it! Miä luppaan!! :D

Mut tää tarttee myös yhen banaanin. Pistä sekin ensin pakkaseen. Viipaloituna. Ja sen pittää olla kypsä (semmonen suht tumma mötjö on paras). Se antaa mukavaa rakennetta tälle superjäätelölle. Tässä ensin tämmönen vähän kirpsakampi versio:

Mustaviinimarja-superjäätelö

1 banaani

1dl mustaviinimarjoja

0,3dl kookosmaitoa (käytin sitä semmosta maitopurkissa olevaa)

suosittelen lisäämään myös hiukkasen hunajaa tai vaikka koivusokeria, jos tykkää vähän makeammasta

Superjäätelö!!!

Nämä siis vaan sauvasekoittimella mössöksi, mielellään korkeareunaisessa kipossa (ettei kimpoile marjat ihan pitkin seiniä).

Mutta tämä seuraava räjäytti potin, ainakin minun kohdallani. Täytyy myöntää että ajattelin vähän Kolmen kaverin mustikkajäätelöä kun kekkasin pistää mukaan kanelia (tosin myöhemmin asiaa tarkastellessani huomasin että niiden jäätelössähän on kardemummaa, hups). Toimii aivan törkeeen hyvin!! Toimii kyllä hyvin ilman kaneliakin mutta miä kyllä RAKASTUIN tähän kaneli-versioon!!!! <3 <3 <3

Kaneli-mustikka-superjäätelö

1 banaani

1dl mustikoita

0,3dl kookosmaitoa (kokeilin ensin mantelimaitoa mutta se jäätyy helpommin ja saattaa jäädä pikkusiks jääpalasiksi jos ei ole kovin tehokas sauvasekoitin)

0,5tl kanelia

Okei, ei näytä aivan yhtä herkulliselta ja kuvassa mukana yksi photobomberi :P

Aaaaaa, namnamnamnam. Namsmums. Niiiiiiiiiiin hyvää ja niiiiiiiiin terveellistä!! Ainakin ku vertaa "normijäätelöön". Että siinä. Kokeile!!

Nii ja sit siihen bikinikuntoon, ni oon aloittanu myös sellasen super-absit -projektin, eli teen joka päivä ainakin kerran 2min lankun. Varioin sitä nostelemalla käsiä/jalkoja jne. Tai tekemällä punnerruksia loppuun. Mielikuvitus on rajana!! Ihan törkeen hyvä!!! Mulla alkaa toooosi hyvällä mielikuvituksella erottaa ainakin vatsan oikeasta yläkulmasta yhen neliön äärirajoja. Ja voin melkein vannoo et ei oo ihan pelkästään mun mielikuvituksen tuotosta!! I <3 lankku!!

Ei mul muuta nyt,

Mari xoxo

Paskaa/timanttista tutkimusta

Hei vaan taas!

Meikäläisellä on tässä viimeaikoina ollut niin ahkera manun kirjoitus/korjaus päällänsä ettei ole ehtinyt edes blogia kirjoittelemaan. Among other things. Tämä julkaisuasia on kuitenkin pyörinyt mielessäni aikalailla viimeaikoina. Etenkin siksi, kun päämääränä on saada väitöskirja kasaan vuoden sisällä ja jotta saa kirjan kirjoitettua, niin tulisi olla niitä julkaisuja. Ja sitten silmiini osui tämä, jossa viitataan tähän. Uusi tutkimus siitä, kuinka uusia tutkimuksia on liikaa. No, tässä nyt seuraavaksi kohtuullisen paljon tekstiä kun oikein vauhtiin pääsin:

Tietotulva on valtava, olen samaa mieltä. Ollaanko tosiaan siinä tilanteessa että tutkimusta on liikaa? Tarkoitan nyt biologista ja lääketieteellistä alaa, ne alat joilla itse vaikutan. Julkaisuja täytyy olla, jotta pääsee väittelemään, ainakin Suomessa (muissa maissa säännöt saattavat olla huomattavastikin erilaiset). Julkaisut ovat vaatimus myös rahan saannille, tottakai. Täytyy olla näyttöä siitä että jotain on tehty ja tuloksia tuotettu. Mutta ennenkaikkea, julkaisut on myös se keino jolla tutkimus saadaan julkisuuteen. Muutoin et sitäkään tietäisi, että CCHCR1 lokalisoituu sentrosomiin, jollen minä olisi sitä julkaissut (väitöskirjatyöni ensimmäinen osajulkaisuni). No, tuo tieto tuskin maailmaasi mullistaa mutta siitä on ehkä hyötyä psoriasis-tutkimukselle tai se antaa lisäarvoa solun jakaantumisen ymmärtämiselle. Kaikki tutkimukset eivät siis ole niitä joilla on suora vaikutus esimerkiksi jonkin sairauden hoitoon. Ne ovat tärkeitä silti. Sitten on niitä joilla on suora painoarvo ja saattavat monesti olla mediaseksikkäämpiä. Mutta tärkeitä ovat siis nekin.

Toisinaan on suotavaa olla vähän kriittinen tutkitun tuloksen ja erityisesti semmoisten väittämien kanssa, joita ei ole tutkittu. Mikä on totuus ja miten minä siihen uskon, miten se vaikuttaa elämääni. Kaikki mikä on jossain kirjoitettu, ei ole välttämättä totta. Minäkin saan täällä blogissani höpistä vaikka puutaheinää, koska sanavapaus, mutta jää lukijan vastuulle, mihin hän lukemassaan uskoo. Siksi tekstissänikin löytyy noita linkkejä, joihin yleensä viittaan ja pyrin viittaamaan teksteihin ja julkaisuihin jotka pyrin ottamaan luotettavista lähteistä. Joskus tosin viittaan esim. PubMed-hakuun, josta kukin voi käydä tarkistamassa minkälaista tutkimusta esim. tietyillä hakusanoilla löytyy.

Kaikennäköistä julkaisua nykyisin löytyy ja jos jonkinmoisesta lähteestä. Mistä tavallinen kansalainen tietää, joka ei siis ole tutkimusalan ammattilainen, mihin voi uskoa ja luottaa. No, valitettavasti joudun nyt sanomaan että alan ammattilaisellekaan se ei ole enää helppoa; alalle syntyy ns. huijauslehtiä, -julkaisijoita ja -tutkimuksia kuin sieniä sateella. Luotettavan tutkimuksenkaan osalta voin sanoa että absoluuttisia totuuksia löytyy harvoin, jos koskaan. Lääketiede ja biologia kun ei ole niin yksinkertaista. Otetaan malliesimerkki korrelaatiosta: kesällä syödään enemmän jäätelöä kuin talvella - kesällä tulee enemmän hukkumiskuolemia kuin talvella. Näiden välillä on korrelaatio --> johtuuko hukkumiskuolemat jäätelönsyönnistä? Ei se aivan näin taida mennä mutta tämmöisen virheen tekeminen taitaa olla aika yleistä tutkimuksessa. Nähdään kahden muuttujan välillä yhteys joka ei ole todellinen mutta pelistä puuttuu joku muu sivistävä seikka joka kertoo että tämä ei ole totta. Lisää hassunhauskoja korrelaatioita täällä. Eli siis, vaikka kuinka minustakin olisi tavattoman ihanaa uskoa siihen, että esim. suklaa estäisi syövän syntyä (keksitty esimerkki) niin kannattaa kumminkin tutkimuksista lukiessa tämä pitää mielessä, että vaikka kaksi asiaa on tutkimuksissa saatu korreloimaan, ei lopputulos ole välittämättä näiden asioiden summa vaan yhtälössä saattaa olla muitakin tekijöitä.

Jotta tutkijatkaan eivät julkaisisi mitä tahansa höpöpupua tiedelehdissä, ovat monesti nuo lehdet, joissa tämän alan julkaisuja julkaistaan, vertaisarvioituja. "Tieteellisen tuotoksen arviointi [on kuitenkin] muutoksen tuulissa", kuten toinen väitöskijaohjaajistani, professori Juha Kere, kirjoitti viime vuoden lopulla Duodecimissa. Sitten on olemassa niitä tutkimuksia joissa tietentahtoen on huijattu tuloksia. Tai julkaisuja jotka eivät ole oikeita tai edes olemassa, kuten jo tuossa aiemmin mainitsin. Lisää tietoa huijarijulkaisuista on listattu ns. Beallin listalla, joka oli myös mainittu prof. Juha Keren kirjoituksessa. Koulutuksen kautta toki pyritään valistamaan nuoria tutkijanalkuja siitä, että miten ja missä on kannattavaa julkaista. Lisäksi, tällä alalla tutkimukset tehdään usein useamman hengen ryhmässä; nimiä julkaisuissa on monta, mikä monesti kertoo myös siitä että useampi ihminen on ollut päättämässä siitä missä artikkeli yritetään julkaista.

Pienenä muistilistana sinulle joka mietit millainen on uskottavaa tutkimusta ja tiedeviestintää, onko väittämä luotettava - kannattaa kiinnittää huomiota ehkä näihin seikkoihin:

- onko tekstissä joku väittämä ja onko sille viite/lähde (tämä ehkä tärkein seikka)
- jos lähde löytyy niin onko se alkuperäislähde vai jokin toinen viestintäkapula, esim blogi tms. (rikkinäinen puhelin -efekti voi olla mahdollinen kun tietty asia kulkee monen välikäden kautta)
- onko alkuperäislähde luotettava; onko se julkaistu luotettavassa julkaisussa (ks. Beallin lista jos haluat olla varma)

Pyysin prof. Kereä pitämään esityksen julkaisusta ja sen nykytilasta meidän opiskelijaneuvoston järjestämässä symposiumissa. Koen että asia on tärkeä ja kiinnostaa varmasti tiedekuntamme ja alamme opiskelijoita. Olen siis tutkijaohjelmamme opiskelijaneuvoston puheenjohtajana ja myös tämä symposiumin järjestely on pitänyt minua kiireisenä. Olen kuitenkin innoissani: symppari on jo tämän viikon lopulla ja puhumaan on tulossa mielenkiintoisija tutkijoita ja puhujia sekä Suomesta että ulkomailta! :) Alla tapahtumamme posteri ja toki en ole ollut yksin tapahtumaa järjestämässä, meillä on opiskelijaneuvostossa hieno tiimi :)

Tämän kaiken sanottuani, haluan myös mainita, että kaikkea ei ole tutkittu. Vaikka jotakin asiaa ei ole tutkittu, vielä, ei silkka tutkiminen aina tee siitä totta tai tarua. Näihin tunnelmiin, nyt täytyy taas mennä siivoamaan kakkapissoja lattialta!! Perheessä uusi karvainen jäsen (hänestä kuulette vielä) ;)

Pirulliset pienet verenimijät

Nuo iljettävät pikku-Draculat, punkit nimittäin, kiusaavat kovasti pientä karvaturriani. Jos jotakin voi vihata enemmän kuin maiskutusta, niin se on nuo pirulaiset. Viime- ja toissakesänä vielä käytin punkkipantoja ja liuoksia mutta tänä kesänä heräsin siihen, että monet noista sisältävät lähinnä hyönteismyrkkyjä. Näistä esimerkkinä imidaklopridiini, joka vaikuttaa hyönteiseen hermomyrkkynä. Muina esimerkkeinä permetriini ja fiproniili. Nämä siis tappavat hyönteisen mutta eivät välttämättä estä sitä hyppäämästä koiran turkkiin. Kun suosin ruoassanikin luomua, niin tahtoisin kasvattaa koiranikin luomuna.

Siellä ne punkit heinikoissa vaanii, viatonta koiraparkaa :(

Pyrkimyksessäni välttää hyönteismyrkkyjä on myös toinen syy: Parkinsonin tauti, mikä on viimeisen vuoden aikana tullut harmittavan tutuksi perhepiirissäni :( Mm. hyönteismyrkkyjen ja Parkinsonin taudin välille on tutkimuksissa jo aikaa sitten vedetty yhteys, josta vähän uudempaa tietoa löytyy mm. täältä. En siis tahdo turhaan altistaa myöskään itseäni liikaa hyönteismyrkyille, jotka koiraa halailemalla ja hoitamalla tarttuisivat toki myös minuun.

Munkkivuoressa on kuitenkin aivan suunnattoman paljon punkkeja ja rassukka risuparta kerää niitä mukaansa joka ikiseltä lenkiltä. Yöööööök. Olen yrittänyt etsiä nassukalle yrttipantaa mutta ilmeisesti jokunen muukin on niihin tykästynyt kun niitä ei apteekeista löydy ja ovat kuulema tukustakin loppu. Päätin siis pistää kotikokin myssyn päähäni ja kokkailla omatekoisen rohtoseoksen :D Idean sain kaverini FB-päivityksestä, jossa oli linkki tänne.

Sovelsin vähän ohjetta (tein sillä mitä kaapista löytyi) ja tein tämmöisen tökötin, jota hauduttelin noin tunnin:

2-3dl vettä (lisää haudutettaessa jos haihtuu liikaa, jotta jäljelle jää noin desin verran)

2tl Pirkka varkosipulimurskaa

Ehkä noin kolmen oksan verran kuivattua rosmariinia

Saman verran tuoretta timjamia

Liuos kaadettiin siivilän läpi puhtaaseen purkkiin, lisäsin mukaan hiukkasen väkiviinaetikkaa (n. 1tl) ja lorauksen tuoretta sitruunaa. Lopputuloksen säilytän jääkaapissa ja tupsuttelen tököttiä pumpulipuikolla turkin sekaan. Kannattaa tosiaan muuten avata ikkuna eikä kannata kuivattaa pyykkiä samalla (muuten ne haisee jatkossa valkosipulilta, kokemusta on...)

Punkinkarkoitustökötti.

Olen tätä nyt käyttänyt reilun viikon verran ja erityisesti tökkinyt sitä partakarvoihin (koska sieltä löytyy usein pääasiallinen punkkipopulaatio) ja totta tosiaan, en ole ainakaan parrasta löytänyt enää punkkeja. Muualta niitä on löytynyt mutta siirryin sitemmin lisäämään tököttiä vähän enemmän myös muualle. Tässä pienessä eksperimentissä otoskoko ja koe-eläimien määrä on aika pieni, myönnettäköön se mutta viikon kuluttua mukaan tulee toinen koe-elukka ;) 

Tökötti perustuu erityisesti valkosipulin hajuun, mistä punkit ei tykkää (yllättävä yhteys verenhimoisiin vamppyyreihin). Tuore valkosipuli on koiralle myrkyllistä mutta näin pienet määrät ei haittaa. Tuskin on suurempi paha kuin nuo hyönteismyrkyt. Ostoslistalla on myös tämä valkosipulivalmiste (Ruohonjuuri ei ole sponsoroinut blogiani), joka sopii myös koirille. Vaihtoehtoisesti ruvetaan kuljeskelemaan valkosipulit kaulassa ja hankitaan takuuvarma kylähullun maine. 

Valkosipulintuoksuinen Nero nuuhkimassa kevään kukkasia.

Verenhimotonta viikon alkua!

-Mari

PS: Jos haisen valkosipulille, niin tässä syy. Pahoittelen.

Valon pilkahdus...

...tunnelin päässä: sain just väikkärin yhden osajulkaisun kuvat valmiiks - JEAAAAAAHHHH!!!! Tosin ihan varmaan tulee vielä muutoksia mut ei tarkerruta siihen: välivaihe nro 1028 saavutettu. Ja mikäkö oli porkkanana sille että sain itseni liimattua tämän koneen ääreen (tarvitsen  tiukan deadlinen jotta saan kunnolla itsestäni irti parhaimman työtehon)? Porkkana: pidennetty vkloppureissu Lontooseen ihunan ystävän luo visiitille. Jee!! Aion shopata, syödä ja juoda itseni kamottavaan rahapulaan :D:D

Yritin etsiä jotain kivaa Londoni-kuvaa mutta törmäsin tähän. Päätin ottaa sen. Ei ees oikeestaan liity juuri mitenkään Lontooseen mutta ihan vaan koska Ryan Gosling (joka tunnetaan nykyisin myös muroista).

Läääääh.

Ja mitenkä liittyy terveyteen ja hyvinvointiin? No mitenkä Ryan Gosling EI liittyisi terveyteen ja hyvinvointii. Iloa silmälle ja mielelle! :D

Että heipat vaan!! :D

-Mari