Saturday, December 5, 2015

Luukku 5: tutkija työssä

Heippa,

Viitonen on mun numero ja ajattelin että tänään on hyvä päivä mutta en kerro teille tänään sittenkään sitä miksi suuntasin tautitutkimukseen, koska juuri tällä hetkellä koko tutkimus tuntuu ajanhukalta. Olen juuri pipetoinut noin 4h (esivalmisteluineen kaikkineen) minimaalisen pieniin kuoppiin (380 kuoppaa, 10 mikrolitraa nestettä per kuoppa) tavaraa, huolellisesti, jättämättä varaa millekään virheille. Tämän jälkeen kiikutin tuon qPCR-platen semmoiseen hemmetin masiinaan ajettavaksi ja palasin muina naisina muihin töihin. Taputtelin itseäni selkään ahkerasta pipetointityöstä. Tunnin kuluttua tuli tunne että pitää mennä tarkistamaan meneekö ajo hyvin ja siellä olikin tullut jokin errori. Siinä meni taas kokonainen 4h pipetointia ja arvokasta näytettä sekä vielä arvokkaampaa aikaa hukkaan. Tulen siis luultavasti huomenna toistamaan saman järjettömyyden. Että kiitos vaan hallitus kun leikkaatte niitä tutkimukseen suunnattuja määrärahoja niin saan luultavasti jatkossakin kirota toimimattomia laitteita ja työskennellä päivät läpensä koirien odottaessa yksinäisinä kotona, vaikken kauhean usein itse näitä qPCR:iä joudu pipetoimaankaan. Kaikenmaailman melkein-tohtorit täällä huutelee. Jos koirat sais ottaa tänne toimistolle mukaan ni sit olis ihan ok :) Mutta ei koska sääntö-Suomi. Ja täytyy toki olla tyytyväinen että saa edes jotain tehdä mutta onnistuis edes jokus nää hommat! Ihan semmonen olo et niiku olis siinä leffassa, Päiväni murmelina. Et mä en ikikuuna päivänä pääse siihen pisteeseen et homma olis kansien välissä ja pääsis muuttaa ulkomaille. Aina joku kone prakaa tai tulee postilakko ja ei saa primereita tai oma kone tilttaa tai oma kroppa ja mielenterveys tilttaa ku tää ei vaan ikinä etene... Et semmosta tänää. Veikkaan et pieni joululoma tulis tarpeeseen :D

Hemmetin monta ja aivan liian pientä kuoppaa.

Tässä linkki kemialliseen joulukalenteriin, jossa aiheena noki, koska ulkonakin on niin pimee että kukkaan ei varmasti huomaisi edes vaikka kävisin vähän pyöriskelemässä minäkin savupiipuissa. Hyi en kyllä menis savupiippuun vaikka pienenä tykkäsinkin aina mennä piiloon ja istuskelemaan meidän takkaan. Outo lapsi.

Ei mulla tänään muuta.

-Mari

No comments:

Post a Comment