Seliseliseliseliseli...
Olen viimeaikoina huomannut selitteleväni hirveesti. Pidän puolustuspuheenvuoroja. Ehkä siksi, koska olen ruvennut toteuttamaan itseäni ja teen asioita vähän valtavirrasta poiketen. Se tuntuu ärsyttävän ihmisiä.
Asia nro 1:
Koirat. Koko ajan kysellään miksi ne olen hankkinut, eikö ne sido hirveesti, kuinka jaksan lenkittää ja eivätkö ne likaa kamalasti. Miksi olen hankkinut koiria ilman mitään selkeää funktiota kuten metsästys tms? Niin ja eikö ne sido hirveesti? No kyllä, kyllä ne sitoo aika paljon mutta on se vähän omasta suhtautumisesta kiinni. Jotain toista sitoo helvetisti enemmän oma laiskuus tai jopa pelko toteuttaa itseään. Koiranomistajana joutuu vähän miettimään minne milloinkin menee ja arki-iltaisin olen ihan kaikista mieluiten kotona koska risuparrat ovat jo koko työpäivän olleet yksin. Kauhean kätevää on se, että voin harrastaa liikuntaa myös koirien kanssa ja tuskin viettäisin läheskään yhtä paljon aikaa luonnossa jollei koiria olisi. Lenkkeiltyä tulee siis hyvin paljon ja nykyisin joogaan lähes joka ilta joko Yogoben kautta tai keksin itse sopivan harjoituksen. Viikonloppuna ehtii käymään myös muualla. Kavereita näen mielummin lenkin kuin lasillisen merkeissä. Ilman koirianikaan en tahtoisi olla. Ja on niillä funktio: niiden ansiosta en tarvitse masennuslääkkeitä (enää). Mutta miksi minun tarvitsee tätä selitellä?
Asia nro 2:
Kasvissyönti. Aluksi söin kasvisten lisäksi kalaa mutta tässä kuussa olen jättänyt kalankin kokonaan pois ja samalla päätin että pyrin vegaaniuteen eli jättämään myös maitotuotteet ja kananmunat pois. Pikkuhiljaa. Tuntuu että on muutamia tahoja jotka haluavat epäillä (vahvasti) sitä, tuleeko kasvisruokavaliolla toimeen. Haluavat tämän myös tuoda ilmi. Keskustelu on toki kivaa ja avartavaa mutta osalla se on mennyt överiksi. Itse en tätä oikein ymmärrä koska mitä väliä on muille sillä mitä oikein syön? Etenkin kun syön nyt vieläkin terveellisemmin kuin ennen. En pyri käännyttämään muita kasvissyöjiksi mutta toki olen kertonut kuinka hyvä olo minulla on, koska se on totta! Toki minusta olisi myös aivan mahtavaa jos yhä useampi söisi enemmän kasviksia ja kasvissyöntihän tuntuu muutenkin olevan kasvava trendi. Hyvä niin! Mutta minä en tuomitse sekasyöjiä, en todellakaan. Enkä halua olla hankala; kyllä minä sen rahkapullan syön jos sellainen on tarjolla, vaikka sisältääkin maitoa jne. Enkä nosta äläkkää vaikkei ole kasvisvaihtoehtoa. Epäkohtelias ei tarvitse minunkaan olla. Mutta välillä tuntuu että halutaan pilata se ilo mitä tunnen. Miksi minua kohtaan saa olla epäkohtelias? Ymmärrän että joitakin läheisiäni saattaa huolestuttaa että onko tämä terveellistä mutta siitä ei ole tuntunut olevan kyse. Ja voin sitäpaitsi vakuuttaa että tämä on aivan varmasti terveellisempää kuin makkaran syönti. Mutta miksi tätäkin tarvitsee selitellä?
Asia nro 3:
Ajoittainen alkoholittomuus. Luulisi että tämä olisi ihan viimeinen asia mitä tulisi selitellä. Mutta ei. Jos töissä on tarjolla mikäliemarsunristiäisten kunniaksi skumppaa, niin otan vaikken haluaisi. Miksi en haluaisi: työt menee sen jälkeen ihan höpöksi ja jos illemmalle on ollut suunnitteilla vaikka tanssituntia tai joogaa niin voi olla varma että ei tule mentyä tai vähintään kaikki piruetit menee ihan reisille. Yksi annos skumppaa sisältää lisäksi yllättävän paljon ihan turhia kaloreita (joo, joskus näitäkin tulee mietittyä ja suoraansanoen skumpan sijaan ottaisin mielummin vaikka sen kakkupalan). Otan sen skumpan useimmiten siitä syystä ettei alettaisi epäilemään että olisin ns. pullat uunissa. Olenhan tämän ikäinen. Pelkään siis juoruilua. Kun olin työpaikan Talinnan matkalla niin koin välttämättömäksi ilmoittaa illallispöydässä suoraan etten ole paksuna ja että minulla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa. Minulla on ongelma krapulan ja univajeen kanssa, tätä en kokenut tarpeelliseksi kertoa. Yksinkertaisesti en vain tahtonut juoda raskaan joogakoulutusviikonlopun jälkeen. Ajattelin myös että saisin paremmin unta (no toisin kävi sen suhteen). Mulla on rajallinen määrä aikaa kalenterissa ja kolikoita lompakossa ja yritän priorisoida niiden käytön parhaiten kuvaamaan arvojani. Kohtuus kaikessa kuitenkin: absolutiksi en ole heti ryhtymässä. No miksi tätäkin tarvitsee sitten selitellä?
Eikö tämä kerro jotain muös asenteista yhteiskunnassamme, kun alkoholittomuutta pidetään kummallisena ja jopa ei niin hyväksyttynä??
Olen mielestäni aika hyvin päässyt eroon siitä, että ajattelisin mitä muut minusta ajattelee. Nykyisin toteutan itseäni huomattavasti enemmän kuin ennen ja suoraansanottuna oikeasti tuntuu siltä ettei pätkääkään kiinnosta mitä muut ajattelee. Minähän tätä elämääni elän ja hyvä olo on sen suhteen. Tai näin ainakin luulin, ennen kuin aloin pohtimaan näitä seikkoja. Mutta miksi yllämainittuja terveellisiä asioita joutuu selittelemään mutta makkaransyönti tai kaljan juonti sen sijaan on normaalin ihmisen merkki? Kysynpähän vaan. Ja miksi ne ihmiset, jotka nämä valinnat kyseenalaistaa, on lähes poikkeuksetta miehiä? Kysynpähän vaan?! Vai rakkaudestako se hevonenkin potkii? I wish.
Monesti kun joku asia ärsyttää niin voi ryhtyä katselemaan peiliin, koska se perimmäinen syy ärsytykseen löytyy sieltä peilikuvasta. Minua ärsyttää selitellä. Mitäs nämä minun elintapani muille kuuluu? Miksi sitten ärsyttää? Miksi lainkaan selittelen? Ehkä kuitenkin välitän siitä mitä muut päätöksistäni ajattelee? Ehkä sittenkin edelleenkin haluan miellyttää muita? Ehkä liian herkästi ennakkoasennoidun siihen että toinen tahtoo arvostella? Ehkä olen siis kuitenkin epävarma itsestäni? Ehkä haluan selittää sen takia ettei toinen luulisi että olen tyhmä, teen asioita hetken mielijohteesta tai johonkin trendiin perustuen, vaan että olen oikeasti ajatellut asiaa? Mitä enemmän puolustuspuheenvuoroja pidän, sitä vannoutuneemmaksi huomaan tulevani. Olen jopa harkinnut tiukan linjan vegaaniutta, ihan vaan kiusallani, vaikka ajatuksena on ollut olla flexiibeli ja ei tehdä elämästä liian hankalaa. Ehkä tahdon ärsyttää takaisin? Siinä tapauksessa oma ärsytys kumpuaa ehkä pettymyksestä itseensä ja siihen ettei pysty olemaan ärsyyntymättä. Mutta ehkä kuitenkin haluan myös jakaa eteenpäin "ilosanomaa" näistä itseäni ilostuttavista asioista ja ärsyttää kun toinen ei näe tätä suorastaan tarjottimella olevaa oikotietä onneen? Ehkä olen siis kärsimätön? Ehkä itse olen ollut ennen samanlainen selityksenvaatija, ehkä olen edelleen? Ehkä analysoin liikaa. Syytän puuttuvaa Y-kromosomia.
Kuinkahan paljon Bajau-heimolaiset joutuu selittelemään sitä miksi ne elää niikuin elää? Ehkei ne joudu selittelemään koska ne on aina asunu niin. Ehkä ne joutuu selittelee sitten jos muuttavatkin maalle. Ehkä se on se muutos mikä vaan nostaa kysymyksiä.
Ehkä jatkossa vaan hymyilen mystisesti selittelyn sijaan.
 |
| Tai olen kuin Nero. |
Lähden tästä selittelemään nyt väitöskirjatyöni seurantaryhmälle työni edistystä ja tuloksia. Ostin runsaasi korvapuusteja koska väitöskirjaoppilaalta seuraavalle periytyneen pitkällisen perimätiedon mukaan seurantaryhmä tulee pitää tyytyväisenä ja ehkä joudun näin selittelemään vähän vähemmän. Vitsi vitsi, sellainen vaan on ollut tapana ja ihan mukava tapahan tuo on, vinkkinä alkutaipaleella tallustaville väitöskirjaoppilaille.
Selittelemättömän ärsyttämätöntä tiistaita toivottaen,
-Mari
No comments:
Post a Comment