Luulo ei ole tiedon väärti

Minulla oli perjantaina synttärit. Koen nyt, kuten joka vuosi tähän aikaan, olevani vanha ja viisas ja aion täten jakaa teille viisauttani ja neuvoja elämän varrelle. Huomaan samalla myös muistuttavani Matti-pappaani, joka jo aikaa sitten siirtyi ajasta eteenpäin. Matti-pappa ei puhunut paljon, pikemminkin murahteli, mutta yhden neuvon häneltä muistan saaneeni: lue paljon ja seuraa aikaasi ja uutisia. Tuolloin ehkä ajattelin että onpa tylsä neuvo mutta kun tätä ikää, ja erityisesti sitä viisautta (!!), on kertynyt lisää niin olen siitä yrittänyt ottaa vaarin. Vaarin neuvosta vaarin (hehehe). Erityisesti sanomalehtiä suositteli lukemaan - ehkä olisi rikkaimurin sijaan sittenkin pitänyt pyytää Hesarin tilaus äidiltä ja isiltä lahjaksi. No, ehkä ensi vuonna olen lahjatoiveiden suhteen entistä viisaampi.

Synttärikakku, ite tein.
Pistin kukan kaunistamaan ku oli kyllä aika ruma.

Lukeminen kannattaa. Se sivistää. Kuka tahansa, joka lukea osaa, voi sitä harrastaa ja kirjallisuutta on aivan varmasti jokaiseen makuun. Jenni Haukio oli perjantaina MTV3:n Huomenta Suomessa ja suositteli yllättäen mm. Aku Ankkaa luettavaksi. Haukio mainitsi Aku Ankan värikkään suomenkielen. Olen kieltämättä samaa mieltä; monesti kieli on hyvinkin nokkelaa ja ajankohtaista. Aku Ankka oli ehdottomasti lempisarjakuvani pienenä. Kirjoitin sen roolista lapsuudessani jopa ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen aineeni; "Anu Ankka, takapuoli vankka" oli otsikkona. Ilmeisesti ei kuitenkaan ihan kelvoton räpellys koska kirjoitin sillä E:n. Kuten Haukio mainitsi, lukeminen kehittää tunneälyä ja on jo itsensä kehittämisen kannalta suositeltavaa. Ehkä on suotavaa kuitenkin lukea muutakin kuin Aku Ankkaa...

Miksi sitten juuri tämä lukeminen tuli mieleeni? Varmaankin siksi kun olen viimeaikoina ottanut elämässäni vähän uutta suuntaa viestinnän puolelle. Erityisesti tiedeviestintä kiinnostaa nyt kovasti. Tieteestä julkaistaan paljon ja on hyvä pitää mieli avoinna erilaisten tutkimusten ja tulosten suhteen mutta tietty kriittisyys kannattaa pitää mielessä. Avasin tätä vähän jo edellisessä postauksessani: "Paskaa/timanttista tutkimusta" mutta kannattaa nyt pitää myös mielessä se että terve skeptisyys ei ole synonyymi negatiivisen kriittisyyden kanssa. Ole avoin ja vastaanottavainen lukemasi suhteen mutta älä niele purematta. Käytä eri tietolähteitä ja mielestäni hyvän kirjoituksen lopusta (tai seasta, kuten monesti minun kirjoituksissani) löytyy ne lähteet mihin viitataan, erityisesti jos jotain asioita esitetään faktoina. Olen huomannut että avoimuus, transparency, luo luottamusta. Ja tämän voi muuten soveltaa monelle elämän eri alueelle ;)

Suosittelisin myös lukemaan historiaa ja taustaa eri kulttuureista. Se luo ymmärrystä. Etenkin nyt kun kansainvälistyminen on arkipäivää ja monikulttuurisuus jopa trendisana. Me olemme kaikki samanlaisia mutta kuitenkin aivan kauhean erilaisia. Tietämättömyys on uskoakseni usein se asia joka erottaa suvaitsevaisen kansalaisen siitä, joka hilluu väkivaltaisesti mielenosoituksissa. Ja nyt kun sopivasti ohjauduin pakolaiskeskusteluiden pariin taas, niin tuli mieleeni että tietämättömyys on varmasti myös syy siihen miksi pakolainen ei heti osaa käyttäytyä juuri meidän kulttuurimme ja sääntöjemme mukaisesti. Meidän tulisi olla esimerkkinä siitä käyttäytymisestä mitä haluamme: viha ruokkii vihaa, hyväksyminen hyväksymistä ja tieto tietoisuutta. Muistan kuinka veljenpoikani kanssa luettiin yhdessä Miinan ja Manun käytöskirjaa hänen ollessa pieni. Kun minulta kohta jossain tilanteessa saattoi joku ärräpää päästä, niin pieni ja terävä poika oli heti opettamassa tätiään: "Miina ja Manu sanoo että kiroileminen on rumaa"! Näin on. Miinan ja Manun käytösoppaasta olisi luettavaa monelle.

Lue tämä.

Mitä luen nyt. No nyt just on kesken vähän turhankin monta kirjaa, joista aktiivisesti luen näitä joogaopintoihini liittyviä: Taavi Kassila - Patanjalin jooga-ajatelmat, B.K.S. Iyengar - Core of the yoga sutras ja R. Long - Key Muscles ja Key poses (e-kirjoina). Harvemmin on opiskelu ollut muuten näin kivaa. Olen niin pitkään lukenut lähinnä biologiaa ja lääketiedettä että vaihtelu virkistää. On auennut ihan uusi maailma.

Joogakirjat.

Toivottavasti tämä innosti edes yhden tarttumaan kirjaan. Pimenevät syysillathan ovat varsin mainioita vietettäväksi teekupposen, kirjan ja kynttilöiden parissa. Ja suklaan. Ei sovi unohtaa suklaata!!

Pusuja viikkoonne!! <3

-Vanha ja viisas Mari

Väitöskirjatutkijan monologi "työssäkäynnistä"

Huomasin käyväni Facebook-sivullani monologia väitöskijatyöstä ja väitöskirjatyöntekijän tuloista, nyt kun on niin otollinen päivä osoittaa ja pahoittaa mieltänsä.  Ajattelin että voisin ehkä siirtää monologini tänne (toki kommentit ovat tervetulleita, mielestäni keskustelu on aina hyvästä, kunhan se käydään asiallisesti, tästäkin voisin kirjoittaa kokonaisen blogitekstillisen). En tosin osoita mieltäni, enkä myöskään pahoita, kunhan vaan olen jotakin mieltä siitä, miksi olin tänäänkin töissä. Ja siitä, miksi olen sunnuntainakin töissä, ilman mitään lisiä.

Kaikki lähti siis siitä kun nukuin tänä perjantaisena aamuna pommiin (vähän kyllä harmitti, koska tutkimusohjelmayksikkömme olisi kovasti kannustanut tänään ihmisiä työmatkapyöräilyyn ja tulemaan töihin, tarjoamalla pyöräilijöille ilmaisen aamupuuron ja tutkijahan rakastaa kaikkea mikä on ilmaista). Ilmoitin tästä facebookissani että olen kyllä aikomuksessa tulla toimistolle, minkä myöhemmin peruin, koska ukkonen alkoi juuri vedellessäni ulkotakkia päälleni. Ainut syy miksi toimistolle olisin mennyt olisi ollut se että kerrankin toimisto olisi ollut tyhjä koska kaikki muut ilmoittivat jäävänsä etätöihin. Tällä hetkellä, kun teen työni koneella ja työni on aika yksinäistä, on yksi lysti missä sen teen, kunhan työt tulee tehtyä. Väitöskirjatyötekijänä olen aikalailla itse itseni pomo, vaikka minulta ohjaajatkin löytyvät. Etenkin nyt, kun kirjoitan itse kirjaa, on itsestäni kiinni kuinka paljon itseäni perseelleni potkin (valmistuminen on melko hyvä motivaattori kirjoitustyölle myös sunnuntaisin).

Tutkijan vapaus on yksi hyvin vaikuttava seikka siihen miksi teen mielelläni tutkijan työtä. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole: vaikka vapaus tarkoittaa sitä että toisinaan pidän etätyöpäiviä tai en saa sanktioita siitä että nukun sillon tällön pommiin, niin olen lähestulkoon joka ilta koneella tekemässä jotain, mikä on töitä, liittyy töihin tai on välillisesti töitä. Nykyisin teen vain harvoin ylitöitä itse työpaikalla, koska yksinhuoltajakoiramamina minun on pakko tulla kotiin. Mutta työt jatkuu lenkittämisen jälkeen täällä. Hankin koiralleni kaverin koska poden monesti huonoa omatuntoa koneella istumisesta. Toisinaan työpäiväni on lyhyt mutta toisinaan saatan tehdä vaikka seminaariesitystä aamu kolmeen. En pakolla, vaan siksi kun työhöni uppoudun niin se on intohimoista: tiedonjanoni on tuolloin valtava. Ja rakastan esiintymistä. Etenkin jos olen pystynyt siihen kunnolla valmistautumaan. Ihaninta on mennä estraadille ja muut joutuvat sinua hiljaa kuuntelemaan (buahah). Aina kaikki esiintymiset eivät mene hyvin mutta toisinaan tulee mieletön voittajafiilis kun oikein innostuu ja pääsee pulauttamaan suustansa ulos kaiken sen mitä on innolla tutkinut! Ainut miinus on esityksen jälkeiset kysymykset mitä en yleensä ymmärrä koska olen humalassa esitysendorfiineista. Näistä yli- ja viikonlopputöistä palkitaan siis lähinnä sillä, että saa tehdä sitä mikä innostaa. Ja saan tehdä työtä millä on (ehkä) merkitystä. Toisinaan taas teen solutöitä jolloin on monesti pakko käydä viikonloppuna vähintään katsomassa miten solut voivat. Tuolloin kieltämättä vähän ärsyttää että töihin ei voi ottaa koiria, koska voisin yhdistää koirien kanssa olon ja vaikka tehdä toimistolla hommia, kun ei siellä muita ole. Silloin tekisi mieli sanoa että "typerä sääntö-Suomi"!!

Miksi koen työni merkittäväksi? Tutkin siis psoriasista, mikä on ihotauti. En yritä työlläni etsiä psoriasikselle uutta mullistavaa lääkettä tai ratkaisua. Teen perustutkimusta: yritän löytää geeni-ilmentymisen tasolta uusia ja ratkaisevampia signalointireittejä tai jotain kohdetta mihin jatkossa lääketutkimus voitaisiin kohdentaa psoriasiksen osalta. Perustutkimus luo tietoa ja se on tylsyydessään kuitenkin tärkeää uusien, parempien, vähemmän sivuvaikutuksia tuottavien ja kohdennettujen lääkkeiden tai hoitojen kehittämiselle.

Väitöskirjatyöni aikana olen ollut yli puolet ajastani apurahatutkijana. Tämä tarkoittaa samalla sitä että olen vapaa, minua ei sido työajat, mutta minulla ei myöskään ole työsopimusta eikä lomarahoja (tai oikestaan itseasiassa edes lomaa). Apurahasta ei myöskään mene tiettyyn määrään asti veroja ja ennen apurahatyöskentelystä ei kertynyt edes eläkettä (olen pari vuotta aikoinaan työskennellyt myös näin) mutta nykyisin tilanne on onneksi toisin ja maksamme saamastamme summasta ns. Mela-maksuja. Välillä yritän olla vitsikäs ja väitän siis olevani maatalousyrittäjä, hehe. Apurahalla ei kuitenkaan voi vaan pyöritellä peukaloitaan vaan apurahaa haettaessa tehdään työsuunnitelma ja apurahakauden päätyttyä apurahan käytöstä ja tehdyistä töistä ja tuloksista raportoidaan. Tähän väliin voisin myös mainita että omat apurahani ovat tulleet säätiöiltä.

No miksi sitten tutkijat edes työskentelee apurahalla? No siksi koska se on tutkimusryhmälle halvempaa, etenkin nyt kun moni tutkimusryhmä on rahallisesti tiukilla. En ole edes ryhtynyt vaatimaan tutkimusryhmältäni palkkaa ja olen itse aktiivisesti yrittänyt rahoittaa itse itseni koska: se palkkaraha mikä menisi minulle olisi pois tutkimusryhmän rahoista ja sillä saatetaan ehkä työllistää laboratorioteknikko (palkallinen) joka tekee myös minulle labrassa töitä ja koska näin jää mahdollisesti enemmän reagenssirahaa itse labratöitä varten. Jos haluan jatkaa tutkijana, niin on apurahahakemusten teon opettelu myös kultaa kalliimpaa, koska se on sitä mitä tutkija tekee jatkossa ehkä jopa päätyökseen (tai siltä se ainakin kuulostaa). Mutta toki, tottakai, olisin mieluiten palkallisena; yliopiston palkkataulukon mukaan ja kaikenmaailman verokiemuroiden jälkeen (mitä en jaksa nyt tässä selittää) olisi käteen jäävä määrä suurempi kun mitä se on nyt. Ja olisi työterveyshuolto jne. Mutta en valita (ainoastaan mielessäni itsekseen toisinaan jupisen), koska on oma valintani olla tässä ja nyt ja tehdä tutkimusta, vaikka pian tahtoisinkin jo saada tämän väitöskirjaprojektin jo loppuun (ikuisesti en näillä tuloilla pärjää tai edes jaksa laskea jokaista penniä, sinkkuna elo on kallista, hankkikaa mulle poikaystävä, en itse osaa, olisko siihen joku yliopistokurssi, tai ees kämppis). Tosin ei ole kiveen hakattu että nämä tulot väitöksen jälkeen mihinkään nousisi, etenkin jos jääkin työttömäksi, heh. Itse en kyllä suostu jäämään työttömäksi. Kudon vaikka pannulappuja ja perustan pannulappufirman jos niikseen tulee. Ostatte niitä mun pannulappuja täältä netistä sitten eiksjuu?! Nii ja onhan mulla plan B: hiihdonohjaajan ura (väitöskirjatöiden lisätienesti talvisin) ja plan C: joogaopettaja (olen aloittanut koulutuksen, ihan oikeesti joo!!). Luulis ny et joku näistä nappaa sitten; jotain oon oppinut todennäköisyydestä ja siihen vedoten lisäkouluttautunut näille lisäaloille. Ihaninta olis, jos sais jotenkin yhdistettyä noi kaikki (paitsi pannulaput)!!

Koska kuitenkin tulot on niin pienet ja menot niin suuret niin tästä syystä on ollut tarvetta lisätuloille. Hiihdonohjaajuus ei ole tuonut kovinkaan suuria lisätuloja mutta laskemaan on päässyt ehkä vähän halvemmalla, laskutavaraa saanut alennuksilla ja työporukka vähintäänkin parasta!! Homma on ikäänkuin mahdollistanut sen että yleensäottaen pääsee itse laskemaan kun muutoin se olisi hiukan kalliimpaa. Ja saanut aivan mahtavia kavereita :D Veikkaan että joogan osalta tulee vähän sama juttu. Koulutus on jo näin alkuun ollut aivan mahtavaa ja kanssaopiskelijat huikeita sekä opitut asiat antaneet suuntaa tutkijanurallenikin. Uskon että tästä syntyy paljon kaikkea hyvää ja itsetutkiskelu ja kehon- ja mielentuntemus tuo varmasti paljon uusia näkökulmia ajatteluuni myös tautitutkimuksen puolelle. Naturessakin juuri kannustettiin poikkitieteellisyyteen ja tämä jos jokin on juurikin sitä!!

Vaikkakin tulot ovat pienet niin saan kuitenkin olla kiitollinen siitä että saan tehdä jatko-opintoja. Suomessa se on mahdollista melkeinpä kelle vaan: meillä ei ole kalliita lukukausimaksuja, ei tarvitse ottaa lainaa tai odottaa rahoitusta vanhemmilta. Tämä mahdollistaa tasa-arvoisuuden - väitöskirjatyönteko ei ole etuoikeus pelkästään niille joilla siihen on varaa. Tämän sanottuani, täysin ilman kustannuksia ei enää olla: Helsingin yliopiston tiedekunnat ja laitokset voivat periä nykyään väitöskirjatutkijoilta tilavuokraa. Tämä on kuitenkin käsittääkseni aika pientä verrattuna lukukausimaksuihin. Tästäkin huolimatta on niin että toisinaan apurahojen maksatuksissa on ollut ongelmia tai verottaja yllättänyt jollain täysin mystisellä verotuspykälällä tms. (yleensä liittynyt apurahoihin) ja olen joutunut kääntymään äitin ja isän puoleen lainatakseni vähän akuuttia tilapäisrahaa. Ilman heidän apuaan minulla olisi muutama pikavippi tai vähintäänkin vatsahaava. Tosin pienimuotoinen vatsahaava allekirjoittaneella taisi tuossa keväällä ollakin. Kuitenkin väittäisin että lukukausimaksuttomuus on yksi syy siihen miksi väitöskirjaprojekti saattaa kestää täällä Suomessa hyvinkin kauan. Että asioilla on taas puolensa. Ja olen kuullut että jotkut jopa venyttävät väitöskirjauriaan tahalteen siksi että raha on kuitenkin riittävän hyvä elämiseen, väitöskirjan jälkeen kilpailu kovenee ja jatko on epävarmaa ja koska se nyt vaan on mahdollista, olla ikuinen väitöskirjatutkija. Ilmeisesti.

Päätän tähän monologini. Haluan osoittaa myös myötätuntoa niille, jotka kokevat epäoikeudenmukaisuutta viimeaikaisten palkkakiristysten myötä. Ja eihän mielipide kenellekään kuulu, ellei sitä osoita. Jos yhtään lohduttaa niin voisihan asiat olla huonomminkin: kuten esimerkiksi sillä pojalla joka oli siinä pakolaisveneessä ja lopulta päätyi kuvattavaksi hukkuneena rannalla. Pahoittelen tätä raadollista vertausta mutta välillä helpottaa, kun muistuttaa itselleen niitä asioita mistä saa olla kiitollinen.

Olisin pistänyt loppuun kuvan Naturen kansikuvasta, koska mielestäni yhteistyötä ja kommunikaatiota kaivataan monitieteellisyyden lisäksi myös puolueiden, valtioiden ja uskontojen välille (ja koska se on aika cool, sen saa muuten käydä lataamassa sieltä pdf:nä ken tahtoo) mutta koska kuvan käytön lisenssin päätöksessä kestää niin saatte itse käydä sen katsomassa yllä olevasta Nature-linkista. Pistin sen sijaan kuvan mun sienirisotosta. Löysin sienet metsästä ja olin kovin iloinen koska tuhlasin kaikki rahani siihen joogakurssiin ja nyt olen lähes rahattomana koko loppukuun (ja ehkä koko loppuvuoden). Miettikää, ilmaisia sieniä, metsät täynnä!! Toivottavasti nää oli punikkitattei. Jos ei ollu ni ehkä nää on samalla mun jäähyväiset.

Jotai punikkitattei, ehkä (ton ison heitin pois, matonen oli)

Risotto oli miltei namia. Elossa ollaan (vielä)!!

Moikka!

-Mari

PS: Tarkoituksena ei sitten oo pahoittaa kenenkään mieltä.

Molekyyli-Marin nippelitietopankki: iho

Kah, kun tässä väitöskirjaani kirjoittelen niin ajattelin ilahduttaa teitäkin tämmöisellä nippelitietoiskulla ja aiheena nyt iho. Eli siis tämmöinen pieni tiivistelmä siitä, mistä iho koostuu ja mitkä on sen pääasialliset tehtävät.

Ihon pääasialliset tehtävät ihan ensimmäiseksi:

1. Suojaa elimistöä ulkoisilta haitoilta ja taudinaiheuttajilta (mm. kemikaaleilta, säteilyltä, mikrobeilta)
2. Osallistuu lämmönsäätelyyn ja estää veden haihtumista elimistöstä
3. Osallistuu aineenvaihduntaa ja toimii rasvavarastona, sekä valmistaa D-vitamiinia
4. Toimii aistinelimenä

Iho on siis meidän ulkoisin elimemme ja siis kehon suurin elin; ohut mutta pinta-alaltaan hyvin laaja. Iho koostuu kolmesta eri kerroksesta: päällimmäisenä orvaskesi (epidermis), jonka alla verinahka (dermis) ja alimmaisena ihonalaiskerros (subcutis). Näistä kerroksista havainnollistava kuva alla.

Kuva 1. Ihon kerrokset

Epidermis (Kuva 2) koostuu siis lähinnä sarveissoluista, eli keratinosyyteistä (noin 90-95%). Epidermiksen erottaa dermiksestä tyvikalvo, jonka päällä sijaitsee pohjimmainen tyvikerros (stratum basale). Täällä sijaitsee jakautumiseen kykenevät keratinosyytit. Osa tyvikerroksen keratinosyyteistä on siis ihon kantasoluja ja epidermiksen kerroksia ylöspäin mentäessä ne erilaistuvat. Solujen erilaistumiseen ihossa vaikuttaa monet eri tekijät, yksi tärkeimmistä epidermiksen kalsiumgradientti: kalsiumin konsentraatio kasvaa pintaa kohti mentäessä, yksinkertaistettuna. Tyvikerroksen jälkeen tulee okasolukerros (stratum spinosum), jossa keratinosyytit ovat kiinnittyneitä toisiinsa desmosomiliitoksin ja solu näyttää mikroskoopissa "okaiselta". Seuraava kerros on jyväiskerros (stratum granulosum), jossa keratinosyytit sisältävät keratohyaliinijyväsiä. Jyvästen sisältö vaikuttaa solujen erilaistumiseen; sarveistumiseen (keratinisaatio). Paksussa ihossa jyväiskerroksen päällä on lisäksi kirkassolukerros (stratum lucidum). Ylimpänä ihossa sijaitsee marraskesi, eli sarveiskerros (stratum corneum), josta kuolleet solut hiljalleen hilseilevät pois. Epidermiksen keratinosyytit uusiutuvatkin noin 6-10 viikon sisällä. Keratinosyyttien lisäksi epidermis sisältää melanosyyttejä (melaniinin tuotto, vaikuttaa ihon väriin), Langerhanssin soluja (immuunipuolustus), Merkelin soluja (mekanoreseptorisoluja) ja lymfosyyttejä (T- ja B-solut).

Kuva 2. Epidermis

Dermis koostuu lähinnä sidekudoksesta, veri- ja imusuonista, hermopäätteistä, hiki- ja talirauhasista ja karvatupista. Se antaa mekaanista tukea ja huolehtii epidermiksen tarpeista. Sidekudoksen muodostaa sidekudossolut, eli fibroblastit, jotka erittävät ympärilleen mm. kollageeniä ja elastiinisäikeitä. Fibroblastien lisäksi dermis sisältää myös mm. makrofageja ja lymfosyyttejä. Dermiksen yläosasta työntyy sormimaisia nystyjä epidermikseen ja kerrosta kutsutaankin nystykerrokseksi (stratum papillare), alempana sijaitsee verkkokerros (stratum reticulare). Subkutis koostuu lähinnä löyhästä sidekudoksesta ja rasvasoluista eli adiposyyteistä. Sen tehtävänä on suojata kehoa iskuilta sekä toimia siteenä alla oleviin kudoksiin.

Omassa tutkimuksessani keskityn lähinnä epidermikseen ja keratinosyytteihin. Jännästi on tämä iho ja siihen liittyvät asiat pompsahdelleet tässä muuten esille eri tilanteissa, joogasta lähtien.

Mukavaa maanantaita mussukat ja be comfortable in your own skin!

Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmedhealth/PMH0072439/
https://en.wikipedia.org/wiki/Skin (Kuvat 1 ja 2 täältä)
Blausen.com staff. "Blausen gallery 2014". Wikiversity Journal of Medicine. DOI:10.15347/wjm/2014.010. ISSN 20018762. (Kuva 2)
http://www.solunetti.fi/fi/histologia/iho/
http://www.iholiitto.fi/ihotietoa/terveen_ihon_rakenne/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho

Suppusuun chia-hillo

Jaaaaahas hei vaan taas!! Oletteko jo palailleet lomiltanne?? Täällä ollaan jo taas töiden ja blogin parissa. Kesätauon jälkeen, tällain kevyesti :) Välillä on hyvä ladata pattereita ja siinä samalla vaikka vaihtaa koko blogin nimikin! Edellinen oli kyllä tuskaisan vaikea edes lausua. Tämä ehkä parempi, vai mitä mieltä olette? Kuvaa mua hyvin :D

Marjakausi on parhaimmillaan ja tämä on kyllä meikäläisen lempiaikaa!! Vielä kun ehtisi mustikkaan tai sieneen, olen kuullut että kanttarelleja olisi runsaasti. Tuossa aikaisemmin tein tämmöistä raparperimössöä, joka korvaisi sokerisen hillon. Tämä ei säily kai yhtä pitkään kuin hillo mutta jos aikoo käyttää seuraavien viikkojen sisällä niin varmasti aika passeli! Parastahan toki olisi että niitä marjoja nassutellaan mahdollisimman paljon vaikka heti paikan päällä, kerättäessä, niin saa kaiken irti vitamiineista jotka alkavat hajota heti keräämisen jälkeen ja säilöttäessä. Chia-hillon voi myös tehdä mistä tahansa muusta marjasadon herkusta, mielikuvitus on rajana! :) Alla kuitenkin näiden raparperi-versioiden ohjeet. 

Ensimmäinen inkivääri-versio oli aika voimakkaan makuinen mutta melko karsea näköinen... Toisen version tein klassisesti yhdistämällä mansikkaa raparperin kaveriksi, siitä tuli hieman makoisampi (ja vähemmän koiranoksennuksen näköinen) :) Makeutukseen käytin koivusokeria ja hunajaa. Jos haluaa makeampaa, voi makeutuksen määrää lisätä, itse haluan päästä makeahampaani vihlonnasta eroon joten tein vähemmän makeat versiot. Veti kyllä välillä suun supulle, ehkä pieni lisä makeutukseen olisi ollut kohdallaan :D

Raparperi-chia-inkiväärihillo

0,5 l raparperipalasia

0,5 dl vettä

2 cm paloiteltua inkivääriä

1 tl koivusokeria

3 rkl chia-siemeniä

Raparperi-chia-mansikkahillo

0,5 l raparperipalasia

0,5 dl vettä

0,5 dl mansikoita

1 tl hunajaa

6 rkl chia-siemeniä

Kuumenna ensin raparperipalasia veden kanssa ja keittele kunnes palaset hajoavat. Lisää tämän jälkeen inkivääripalaset tai mansikat. Keittele hetki ja lisää lopuksi makeutus. Anna jäähtyä ja mössön jäähdyttyä mörssäsin koko setin sauvasekoittimella. Lopuksi lisää mössöön chia-siemenet ja purkita puhtaisiin purkkeihin. Hillo tekeytyy jääkaapissa ja chiasiemenet tekee sille geelimäisen rakenteen. Tätä mössöä olen nauttinut mm. banaanilettujen kanssa, joiden ohjeen pistin myös tuohon alle (vaikka ne onkin jo ihan souläästsiisön). Sekoita koko setti sauvasekoittimella/blenderillä tms. Paista letut mieluiten kookosöljyn kera, tulee makoisia. Jos syöt raparperia paljon, niin muistathan samalla nauttia jotain jossa on kalsiumia, kuten tuossa kuvassa näkyy niin olen ottanut raparperihillon ja banaanilettujen seuralaiseksi raejuustoa (sopii muuten hyvin!). Raparperi sisältää oksaalihappoa joka sitoo kalsiumia ja elimistöstä sitä vapautuu esim. luustosta, jos sitä ei ole muuten saatavilla. Suojaa siis luustosi samalla! :)

Banaaniletut

2 kananmunaa

1 banaani

0,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl manteli-/kookosmaitoa

0,5 tl leivinjauhetta

Namsmums!! Näillä vitamiinitankkauksilla on hyvä palata taas töiden pariin!! ;D

Kuningas-kookos-raakakakku

Heippaa!!

Ja pirteää maanantaita!!

Järjestin tossa viikonloppuna kakkukestit Albuksen, perheen uuden karvaisen tulokkaan, kunniaksi. Faustkämpfen Quantum Theory BW, eli Albus, on nyt kymmenviikkoinen musta kääpiösnautseri ja tuli taloon kaksi viikkoa sitten. Kutsumanimellä on muutamakin selitys: tein pienimuotoisen mokan valkoisen käppänäni nimeämisessä - nimesin valkoisen koiran mustaksi (Nero tarkoittaa italiaksi mustaa, jota en tiennyt tuolloin). Päätin tämän virheen tiedostettuani nimetä mahdollisen seuraavani koiran valkoiseksi, jos se on väritykseltään musta. Loogisesti tällöin ristiriidat kumoavat toisensa, eikö?? :D No, musta koira tuli ja piti keksiä nimi joka tarkoittaa valkoista. Ainut järkevän kuuloinen oli Albus, joka on siis latinaa. Nimi on varmasti monelle tuttu Harry Potterista: Albus Dumbledore. Täytyy myöntää että tykkään Harry Pottereista mutta en nyt ihan niin paljon että Dumbledoren kunniaksi olisin koiralleni nimen antanut (that would be weird). Toinen selitys on väriristeytys: Albus on musta mutta kantaa valkoista. Suomessa on saanut risteyttää valkoisia snautsereita vain keskenään (siis valkoinen x valkoinen) mutta kasvattajani haki erikoislupaa tehdä väriristeytyksiä, minkä johdosta saataisiin vähän variaatiota valkoisille käppänöille. Albuksen isä on valkoinen ja emä musta. Näitä ensimmäisen polven jälkeläisiä kun tulevaisuudessa risteyttää valkoisen kanssa, saadaan mahdollisesti valkoisia jälkeläisiä (jos Mendeli pitää kutinsa). Nämä värit ei mene aivan yhden tahi kahden geenin vaikutuksen alla, esimerkkinä tässä Wikipedian selitys koirien väreistä.

Hänen söpöisyytensä Albus.

Anyways, kakuksi kesteille päätin koittaa raakakakkua. Ensimmäinen raakakakkukokeiluni. Katselin netistä raakakakkureseptejä ja niiden perusteella kokosin kaapissa olevista aineksista tämän Kuningas-kookos-raakakakun. Se on kunkku siks, kun siinä on mustikoiden ja vadelmien lisäksi mustaviinimarjoja :D Ja koska Albus on melkoinen Munkkivuoren kingi, ainakin omasta mielestään. Tässä ainekset:

Kuningas-kookos-raakakakku

Pohja
1,5 dl      pekaanipähkinöitä
1,5dl       cashewpähkinöitä
1 pkt       kuivattuja taateleita (liuotin hetkisen vedessä)
0,5 dl      kookoshiutaleita
0,25 tl     kardemummaa
0,25 tl     suolaa

Mörssää kaikki monitoimikoneessa, voi jättää suutuntumaa. Levitä kakkuvuoan pohjalle. Pistä pakkaseen siksi aikaa kun teet täytteen.

Täyte
3,5 dl      cashewpähkinöitä (liuotin yön yli vedessä, jääkaapissa)
1 dl        mustikoita (sulatettu)
1 dl        vadelmia (sulatettu)
1 dl        mustaviinimarjoja (sulatettu)
1 kpl       banaani (kypsä)
1,5 dl      kookosöljyä (sulatettu)
0,5 tl      vaniljasokeria

Mörssää nämäkin, hienommaksi mössöksi. Levitä pohjan päälle ja pistä kakku pariksi tunniksi pakkaseen.

Päällinen
1 tlk       kookosmaitoa (jääkaappikylmä, kirkas neste pois)
0,5 tl      vaniljasokeria

Vatkaa kuin kerma, nostele välillä teriä niin että tulee ilmavuutta. Lisää tämä ennen tarjoilua kakun päälle. Koristeeksi marjoja! Leikkasin myös piparkakkumuotilla vesimelonista hauskoja sydämenmuotoisia vesimelonipaloja lisätarjottavaksi (ajatellen lähinnä lapsivieraita, jos ei kakku maistu, maistuihan ne tosin myös isommille vieraille).

Kuningas-kookos-raakakakkuhan se siinä!

Koko kimara.

Albus juhlahumussa, kirsu hiekassa.

Kokosin tohon alle vähän tarjoitavien, ja siis kakun komponenttejen, keskeisiä ravintoarvoja ja linkkejä Finelin sivuille, mistä niitä voi mennä vielä itse tutkailemaan:

Vesimeloni: yllättävän paljon karotenoideja, vähiten kaloreja ja kaikkea muuta (koska koostuu lähinnä vedestä, tosin marjoissa myös hyvin vähän kaloreita)
Taateli ja banaani: kummassakin paljon kaliumia ja kohtuullisesti kalsiumia, magnesiumia ja fosforia
Cashew- ja pekaanipähkinä: rasvoista erityisesti linolihappoa (mutta myös kohtuulliesti alfalinoleenihappoa) ja hivenaineista kaliumia, magnesiumia ja fosforia. Casheweissa kaikista näistä eniten tryptofaania
Kookosöljy, -maito ja -hiutaleet: öljyssä lähinnä linoleenihappoa, kivennäis- ja hivenaineet löytyvät maidosta ja hiutaleista (kuten kalium)
Mustikka, vadelma ja mustaviinimarja: kiinnostavinta ehkä vitamiinimäärät, tein niistä tuohon alle R:llä tuommoiset havainnollistavat piirakat (määrien lähde: Fineli)

Nämä piirakat kuvastaa aika paljolti sitä mistä mun normaali työpäivä koostuu, tai on koostunut viimeaikoina. Teen siis kaikenmaailman kuvaajia meidän tulosista ja sitten niitä vertaillaan keskenään ja yritetään löytää jotain mielenkiintoista. Joskus teen esimerkiksi juurikin tämänkaltaisia piirakoita ja alla koodi jonka näitä varten kirjoitin ja lykkäsin R:ään. Eli siis ihan nörttibisneksii. 

#distractinglysexy

-Mari

Marjapiirakoiden resepti:

setwd("/Users/Mari/Documents/Blog")

lib <- paste(getwd(), 'Rlibs', sep='/')

.libPaths(c(lib, .libPaths()))

mustikka <- read.table("mustikka.txt", sep="\t", header=TRUE, row.names=1)

vadelma <- read.table("vadelma.txt", sep="\t", header=TRUE, row.names=1)

mustaviinimarja <- read.table("mustaherukka.txt", sep="\t", header=TRUE, row.names=1)

mustikka$Pitoisuus[mustikka$Yksikko=="ug"] <- mustikka$Pitoisuus[mustikka$Yksikko=="ug"]*100

mustikka <- mustikka[1]

vadelma$Pitoisuus[vadelma$Yksikko=="ug"] <- vadelma$Pitoisuus[vadelma$Yksikko=="ug"]*100

vadelma <- vadelma[1]

mustaviinimarja$Pitoisuus[mustaviinimarja$Yksikko=="ug"] <- mustaviinimarja$Pitoisuus[mustaviinimarja$Yksikko=="ug"]*100

mustaviinimarja <- mustaviinimarja[1]

slices <- mustikka$Pitoisuus

slices <- vadelma$Pitoisuus

slices <- mustaviinimarja$Pitoisuus

pct <- round(slices/sum(slices)*100)

lbls <- paste(pct,"%")

colors <- c("blue","red","yellow","green","pink","orange","pink","turquoise","plum","seagreen1","darkred","cyan","gold")

jpeg(filename="mustikka.jpg",width=21,height=11,units="cm",res=200)

jpeg(filename="vadelma.jpg",width=21,height=11,units="cm",res=200)

jpeg(filename="mustaviinimarja.jpg",width=21,height=11,units="cm",res=200)

plot.new()

pie(slices, col=colors, labels=lbls, clockwise=TRUE, main="Mustikan vitamiinit")

pie(slices, col=colors, labels=lbls, clockwise=TRUE, main="Vadelman vitamiinit")

pie(slices, col=colors, labels=lbls, clockwise=TRUE, main="Mustaviinimarjan vitamiinit")

legend("topleft", legend=row.names(mustikka), cex=0.8, fill=colors, bty="n")

legend("topleft", legend=row.names(vadelma), cex=0.8, fill=colors, bty="n")

legend("topleft", legend=row.names(mustaviinimarja), cex=0.8, fill=colors, bty="n")

dev.off()

Superjäätelö

Kesä tulee!!! Vaikkei siltä välillä tuntuiskaan, hrrr... Nyt on kuitenkin aika tyhjätä pakkanen ylimääräisistä marjoista, jos niitä vielä jäljellä on. Sen sijaan, että leipoisit makoisan piirakan, ehdottaisin että käyttäisit nämä C-vitamiineja, kuituja ja polyfenoleita pursuavat superfoodit terveellisemmin. Etenkin kun piirakan mussuttaminen ei auta kyllä yyyhtäään pääsemään siihen bikinikuntoon. Itse käytän marjoja lähes päivittäin; puurossa, jogurtissa, smoothieissa jne. Mutta jos haluaa jotain hyvää niin... näin kesän kynnyksellä ehdoton ykkönen on: JÄÄTELÖÖÖÖ!!! SUPERjäätelöööö!!!

Ihan megahyvää. U will love it! Miä luppaan!! :D

Mut tää tarttee myös yhen banaanin. Pistä sekin ensin pakkaseen. Viipaloituna. Ja sen pittää olla kypsä (semmonen suht tumma mötjö on paras). Se antaa mukavaa rakennetta tälle superjäätelölle. Tässä ensin tämmönen vähän kirpsakampi versio:

Mustaviinimarja-superjäätelö

1 banaani

1dl mustaviinimarjoja

0,3dl kookosmaitoa (käytin sitä semmosta maitopurkissa olevaa)

suosittelen lisäämään myös hiukkasen hunajaa tai vaikka koivusokeria, jos tykkää vähän makeammasta

Superjäätelö!!!

Nämä siis vaan sauvasekoittimella mössöksi, mielellään korkeareunaisessa kipossa (ettei kimpoile marjat ihan pitkin seiniä).

Mutta tämä seuraava räjäytti potin, ainakin minun kohdallani. Täytyy myöntää että ajattelin vähän Kolmen kaverin mustikkajäätelöä kun kekkasin pistää mukaan kanelia (tosin myöhemmin asiaa tarkastellessani huomasin että niiden jäätelössähän on kardemummaa, hups). Toimii aivan törkeeen hyvin!! Toimii kyllä hyvin ilman kaneliakin mutta miä kyllä RAKASTUIN tähän kaneli-versioon!!!! <3 <3 <3

Kaneli-mustikka-superjäätelö

1 banaani

1dl mustikoita

0,3dl kookosmaitoa (kokeilin ensin mantelimaitoa mutta se jäätyy helpommin ja saattaa jäädä pikkusiks jääpalasiksi jos ei ole kovin tehokas sauvasekoitin)

0,5tl kanelia

Okei, ei näytä aivan yhtä herkulliselta ja kuvassa mukana yksi photobomberi :P

Aaaaaa, namnamnamnam. Namsmums. Niiiiiiiiiiin hyvää ja niiiiiiiiin terveellistä!! Ainakin ku vertaa "normijäätelöön". Että siinä. Kokeile!!

Nii ja sit siihen bikinikuntoon, ni oon aloittanu myös sellasen super-absit -projektin, eli teen joka päivä ainakin kerran 2min lankun. Varioin sitä nostelemalla käsiä/jalkoja jne. Tai tekemällä punnerruksia loppuun. Mielikuvitus on rajana!! Ihan törkeen hyvä!!! Mulla alkaa toooosi hyvällä mielikuvituksella erottaa ainakin vatsan oikeasta yläkulmasta yhen neliön äärirajoja. Ja voin melkein vannoo et ei oo ihan pelkästään mun mielikuvituksen tuotosta!! I <3 lankku!!

Ei mul muuta nyt,

Mari xoxo

Paskaa/timanttista tutkimusta

Hei vaan taas!

Meikäläisellä on tässä viimeaikoina ollut niin ahkera manun kirjoitus/korjaus päällänsä ettei ole ehtinyt edes blogia kirjoittelemaan. Among other things. Tämä julkaisuasia on kuitenkin pyörinyt mielessäni aikalailla viimeaikoina. Etenkin siksi, kun päämääränä on saada väitöskirja kasaan vuoden sisällä ja jotta saa kirjan kirjoitettua, niin tulisi olla niitä julkaisuja. Ja sitten silmiini osui tämä, jossa viitataan tähän. Uusi tutkimus siitä, kuinka uusia tutkimuksia on liikaa. No, tässä nyt seuraavaksi kohtuullisen paljon tekstiä kun oikein vauhtiin pääsin:

Tietotulva on valtava, olen samaa mieltä. Ollaanko tosiaan siinä tilanteessa että tutkimusta on liikaa? Tarkoitan nyt biologista ja lääketieteellistä alaa, ne alat joilla itse vaikutan. Julkaisuja täytyy olla, jotta pääsee väittelemään, ainakin Suomessa (muissa maissa säännöt saattavat olla huomattavastikin erilaiset). Julkaisut ovat vaatimus myös rahan saannille, tottakai. Täytyy olla näyttöä siitä että jotain on tehty ja tuloksia tuotettu. Mutta ennenkaikkea, julkaisut on myös se keino jolla tutkimus saadaan julkisuuteen. Muutoin et sitäkään tietäisi, että CCHCR1 lokalisoituu sentrosomiin, jollen minä olisi sitä julkaissut (väitöskirjatyöni ensimmäinen osajulkaisuni). No, tuo tieto tuskin maailmaasi mullistaa mutta siitä on ehkä hyötyä psoriasis-tutkimukselle tai se antaa lisäarvoa solun jakaantumisen ymmärtämiselle. Kaikki tutkimukset eivät siis ole niitä joilla on suora vaikutus esimerkiksi jonkin sairauden hoitoon. Ne ovat tärkeitä silti. Sitten on niitä joilla on suora painoarvo ja saattavat monesti olla mediaseksikkäämpiä. Mutta tärkeitä ovat siis nekin.

Toisinaan on suotavaa olla vähän kriittinen tutkitun tuloksen ja erityisesti semmoisten väittämien kanssa, joita ei ole tutkittu. Mikä on totuus ja miten minä siihen uskon, miten se vaikuttaa elämääni. Kaikki mikä on jossain kirjoitettu, ei ole välttämättä totta. Minäkin saan täällä blogissani höpistä vaikka puutaheinää, koska sanavapaus, mutta jää lukijan vastuulle, mihin hän lukemassaan uskoo. Siksi tekstissänikin löytyy noita linkkejä, joihin yleensä viittaan ja pyrin viittaamaan teksteihin ja julkaisuihin jotka pyrin ottamaan luotettavista lähteistä. Joskus tosin viittaan esim. PubMed-hakuun, josta kukin voi käydä tarkistamassa minkälaista tutkimusta esim. tietyillä hakusanoilla löytyy.

Kaikennäköistä julkaisua nykyisin löytyy ja jos jonkinmoisesta lähteestä. Mistä tavallinen kansalainen tietää, joka ei siis ole tutkimusalan ammattilainen, mihin voi uskoa ja luottaa. No, valitettavasti joudun nyt sanomaan että alan ammattilaisellekaan se ei ole enää helppoa; alalle syntyy ns. huijauslehtiä, -julkaisijoita ja -tutkimuksia kuin sieniä sateella. Luotettavan tutkimuksenkaan osalta voin sanoa että absoluuttisia totuuksia löytyy harvoin, jos koskaan. Lääketiede ja biologia kun ei ole niin yksinkertaista. Otetaan malliesimerkki korrelaatiosta: kesällä syödään enemmän jäätelöä kuin talvella - kesällä tulee enemmän hukkumiskuolemia kuin talvella. Näiden välillä on korrelaatio --> johtuuko hukkumiskuolemat jäätelönsyönnistä? Ei se aivan näin taida mennä mutta tämmöisen virheen tekeminen taitaa olla aika yleistä tutkimuksessa. Nähdään kahden muuttujan välillä yhteys joka ei ole todellinen mutta pelistä puuttuu joku muu sivistävä seikka joka kertoo että tämä ei ole totta. Lisää hassunhauskoja korrelaatioita täällä. Eli siis, vaikka kuinka minustakin olisi tavattoman ihanaa uskoa siihen, että esim. suklaa estäisi syövän syntyä (keksitty esimerkki) niin kannattaa kumminkin tutkimuksista lukiessa tämä pitää mielessä, että vaikka kaksi asiaa on tutkimuksissa saatu korreloimaan, ei lopputulos ole välittämättä näiden asioiden summa vaan yhtälössä saattaa olla muitakin tekijöitä.

Jotta tutkijatkaan eivät julkaisisi mitä tahansa höpöpupua tiedelehdissä, ovat monesti nuo lehdet, joissa tämän alan julkaisuja julkaistaan, vertaisarvioituja. "Tieteellisen tuotoksen arviointi [on kuitenkin] muutoksen tuulissa", kuten toinen väitöskijaohjaajistani, professori Juha Kere, kirjoitti viime vuoden lopulla Duodecimissa. Sitten on olemassa niitä tutkimuksia joissa tietentahtoen on huijattu tuloksia. Tai julkaisuja jotka eivät ole oikeita tai edes olemassa, kuten jo tuossa aiemmin mainitsin. Lisää tietoa huijarijulkaisuista on listattu ns. Beallin listalla, joka oli myös mainittu prof. Juha Keren kirjoituksessa. Koulutuksen kautta toki pyritään valistamaan nuoria tutkijanalkuja siitä, että miten ja missä on kannattavaa julkaista. Lisäksi, tällä alalla tutkimukset tehdään usein useamman hengen ryhmässä; nimiä julkaisuissa on monta, mikä monesti kertoo myös siitä että useampi ihminen on ollut päättämässä siitä missä artikkeli yritetään julkaista.

Pienenä muistilistana sinulle joka mietit millainen on uskottavaa tutkimusta ja tiedeviestintää, onko väittämä luotettava - kannattaa kiinnittää huomiota ehkä näihin seikkoihin:

- onko tekstissä joku väittämä ja onko sille viite/lähde (tämä ehkä tärkein seikka)
- jos lähde löytyy niin onko se alkuperäislähde vai jokin toinen viestintäkapula, esim blogi tms. (rikkinäinen puhelin -efekti voi olla mahdollinen kun tietty asia kulkee monen välikäden kautta)
- onko alkuperäislähde luotettava; onko se julkaistu luotettavassa julkaisussa (ks. Beallin lista jos haluat olla varma)

Pyysin prof. Kereä pitämään esityksen julkaisusta ja sen nykytilasta meidän opiskelijaneuvoston järjestämässä symposiumissa. Koen että asia on tärkeä ja kiinnostaa varmasti tiedekuntamme ja alamme opiskelijoita. Olen siis tutkijaohjelmamme opiskelijaneuvoston puheenjohtajana ja myös tämä symposiumin järjestely on pitänyt minua kiireisenä. Olen kuitenkin innoissani: symppari on jo tämän viikon lopulla ja puhumaan on tulossa mielenkiintoisija tutkijoita ja puhujia sekä Suomesta että ulkomailta! :) Alla tapahtumamme posteri ja toki en ole ollut yksin tapahtumaa järjestämässä, meillä on opiskelijaneuvostossa hieno tiimi :)

Tämän kaiken sanottuani, haluan myös mainita, että kaikkea ei ole tutkittu. Vaikka jotakin asiaa ei ole tutkittu, vielä, ei silkka tutkiminen aina tee siitä totta tai tarua. Näihin tunnelmiin, nyt täytyy taas mennä siivoamaan kakkapissoja lattialta!! Perheessä uusi karvainen jäsen (hänestä kuulette vielä) ;)