Molecular epiphanies... and smoothie bowls

Hey all!

It's Epiphany today! Back to the roots; did you know that this blog was called "Molecular epiphanies" at first? Not referring to the Christian feast day (Three Kings' day), which indeed is today, but to the word "epiphany", which means "a moment of sudden and great revelation or realization." I had to change the name because pronouncing it is too hard for me, haha. It gave me some awkward moments when people asked me what's the name of my blog and I was mumbling some gibberish. 

Anyways. Would you like to hear about smoothie bowls?

Talking about passion: I went to Bali, Indonesia, before coming here to France and there in Canggu, the hipster heaven, I fell in love with smoothie bowls (and my ridiculously good looking and cute surf teacher but somehow managed to keep myself from eating him alive, hahaha). Those bowls contained a piece of heaven, I tell you. Then, when I came back home, I was missing Bali so much that I started making those smoothie bowls myself.

Usually the "base" of my smoothie bowl contains

1 banana

1dl soy yogurt

1dl berries/some other fruit

These I mix with a blender. On top of the bowl you can put pretty much anything. In the morning I usually like to add granola, just because I love it. And cinnamon powder <3 Here in the following picture I had added also some mini energy balls. Those are just made of died dates and figs, which I soaked first in a bit of water and then mixed with a blender and added some chia seeds and almond flour (and grated in a bit of frozen lemon, from which you get a lot of flavour when you can use also the surface of the lemon, organic option recommended) to make a paste firm enough to roll into little energy-rich and raw balls. Planning on making dem ballz as snacks for ski tours as well! Nams mums!!

If sometimes you would like to avoid using soy products too much (because modesty in everything, sometimes vegetarian or vegan diet can contain a bit too much of it) and would like to give your bowel a nice and cleansing fibre treatment, I tried also making a smoothie bowl out of almond milk and ispaghula husk powder (aka psyllium) by mixing them together and adding in banana and fruits. These also made a nice base, a bit fluffier in a way. Although, I must admit that I somehow really like the taste of soy yogurt...

My tea says:
"Doing something out of compassion, will never be wrong."

Anyhow, these smoothie bowls are a pretty nice and healthy alternative that I would recommend to try. Add some nuts or chia seeds on top to give more energy and protein, if you wish. Or treat your sweet tooth with some dried fruits when having your smoothie bowl as a snack. I'm at least completely hooked! 

PS: back to the roots also in another way today - held a yoga class to some of my friends here in Chamonix. Oh I want to teach again!! I love it! Wish me luck on finding a space where to teach!!!

Resolutions for 2017 - the year of passion

Hello my dear readers and happy new year 2017!!

It has been long since I wrote the last time. Therefore, my first resolution for 2017 is:

1. Start writing. Again. More. 

New year, new things: I moved to Chamonix, France and I think that now it's more than appropriate to change the language and start writing in English. Why I moved here? Well... I like skiing and realised that now would be the perfect time to spend a season at the Alps (and finally actually lear to ski... or speak French). Since I don't have family or other obligations really, so why don't I take advantage of this freedom. So that's pretty much why I came here. I also thought that I need a timeout; a bit of time for myself so that I can figure out what I want to do with my life - especially what kind of a career I would like to have in the future. Do I continue in research and if so, what kind of research I would like to do? Or would I like to choose a different path? And what would THAT be?

I usually don't make any particular resolutions for the new year but this time I had something in mind. Because I feel that this year, as well, is something special.

First of all, I made this funny test in Facebook that was supposed to tell me what will I manifest in 2017. I got the word "PASSION". First I thought that "funny funny, the universe is making fun of me since I'm already starting to forget what passion even means, having been single for ages..." (yup, still single, what a surprise) but then a few days later I realised that "passion" is exactly my theme for 2017. Finding my passion. Finding the thing that excites me the most and preferably moving from passion to profession. I mean finding the thing that I'm really interested about and finding my future job in that field or area of interest (thus not going for adult entertainment, okay?).

So I'm asking myself now: what is my passion? Not only professional passion but maybe allowing myself to find some passion in private life as well? Who knows? Thus my next resolution is:

2. Finding my passion. 

I will write about the passion hunt a bit more later on but related to the subject is my passion about the Mother Nature. I know already that one of the things that I'm passionate about is taking care of the earth, on which we live on, and all the creatures sharing it with me. During 2016 I started moving towards a more plant-based diet and I nowadays I try to be vegan, although not being too strict about it, yet. I don't eat meat and I try to buy only vegan products from the grocery store but I still eat cheese and some dairy products when eating out, and very rarely also fish. First my idea was to become more ecological but the more I learned about intensive livestock farming, the more ethical my choices became. I'm kind of bouncing now between ecological and ethical choices, since I'm also concerned about the transportation of different kind of products and thinking which option is better for the earth: transportation of vegan products from all around the earth or consumption of local products, possibly including dairy or meat. Currently I've come to the decision on using as much local vegetarian products as I can and not stress too much bout it. But I will not lecture about this or try to make you do the same as I'm doing, because I read this:

3. "Be the change you want to see in the world."

Wise words by Mahatma Gandhi, I guess. My third resolution. I was thinking the options to do so that I could change the world and make it a better place for all of us to live on but I realised that I can't change it. I can but change my own actions, behave the best I can, and set example to others.

Talking about setting example, my fourth resolution is actually related to the third one:

4. Less is more.

Especially focusing on less consumption and less less less less PLASTIC. This is a continuum from 2016 since last year I started thinking about the usage of plastic products and the build up of plastic waste, by making choices that would decrease its usage, by setting for example a rule to myself that I would not buy clothes that would have for example polyester in them. Or as less as possible. Is cotton then more ecological since growing it consumes a lot of water (let's not even go into child labour and other ethical issues?) I don't know. But buying less would be. As much as I like fashion and buying new clothes and shoes etc. I'm trying to buy less this year. I really try. And to make buying harder to myself, I'm going to report to you, my dear readers, about every product I buy, with a picture of the product. Is it really necessary? Why did I buy it? Will not include food though but you know, clothes and that kind of stuff.

So there you go. Those are my aims for this year. What are yours?

Greetings from Mont Blanc <3

Karunan lähteillä - miksi tautitutkimus kiinnostaa

Hei vaan kaikki ihanat!! Pitkään on ollut hiljaisuutta täällä. Olen ollut kuitenkin aivan sydän syrjällään niistä kommenteista mitä olen kuullut; on toivottu että jo kirjoittaisin jo jotain ja että täällä ollaan käyty ihan katsomassa että onko uutta tekstiä?! <3

Lupasin jo aiemmin kirjoittaa siitä että miksi tautitutkimus, nimenomaan, kiinnostaa. Jäi kirjoittamatta, vielä. Kävin eilen työpaikallani hoitamassa solujani ja satuin katsahtamaan labran kirjahyllyyn, jossa on luettavaksi tarkoitettuja (kierrätys?)kirjoja. Törmäsin kirjaan buddhalaisuudesta?! Tiedelabran kirjahyllyssä uskontoon liittyvä kirja on melkoinen ylläri. Toki tieteilijät ovat kiinnostuneita kaikennäköisistä asioista mutta toisinaan tuntuu että uskonto on tiedeyhteisössä tabun kaltainen asia. Nappasin sen toki mukaani luettavaksi ja huutelen siitä vieläpä täällä julkisessa blogissani koska, no, olen aina ollut tällainen oman tieni kulkija. Vähät välitän mitä muut minusta ajattelee ja toisaalta toivoisin uskonnollista suvaitsevaisuutta myös tiedepiireissä. Tai no välitän mutta toisinaan on kiva vähän sekoittaa pakkaa ;)

Pysähdyin jo heti alkuun, jossa kuvaillaan buddhalaisuuden oppisuuntauksia ja niistä yhden, mahayanan, erilaisia hyveitä. Kirjassa lukee: 

"Mutta kaikenkattava mahayanahyve on myötätunto (karuna): lämmin, jopa rakastava välittäminen muista ja siihen erottamattomasti liittyvä syvä halu lievittää muiden kärsimyksiä".

Olen tässä väitöskirjatutkijan urani viimeisillä metreillä miettinyt paljon että mitä tahdon tehdä tulevaisuudessa. Sieltä molekyylibiologian ensimäiseltä luennolta asti on ollut kova hinku ja halu olla tutkija mutta nyt en ole enää niin varma. Alunperin oli kai mielessä myös raha ja dollarit silmissä hain yliopistoon koska jostakin syystä luulin että maisterina sitten tahkoaisin hyvän tilipussin jossain työssä. Tutkijana sellaisesta on hankala haaveilla, ainakaan tässä väitöskirjauran aikana, mutta se ei kai ole ollut täysin se syy miksi olen tuota työtä näinkin pitkään jaksanut tehdä. Nyt kuitenkin tulevaisuus mietityttää ja se että pystynkö elättämään itseni tutkimuksella? Tuntuu liian riskaabelilta kun kilpailu on kovaa ja tutkimusrahoitusta vaan pienennetään. Jaksanko elää jatkuvan paineen alla ympäristössä mikä hehkuu negatiivista energiaa? En siis tarkoita tutkimusryhmääni vain koko akateemista tutkimusyhteisöä tällä hetkellä.

Miksi siis alunperin kiinnostuin tautitutkimuksesta? Se on myötätunto minussa, mikä ajaa kiinnostusta. En halua tässä nostaa itseäni millekään hyveelliselle korokkeelle mutta yllämainitsemani kirjan teksti osui niin hyvin siihen mikä on ajanut alunperin itseäni koko alalle. Halu auttaa. Koska loppupeleissä itselläni kaikki on kohtuullisen hyvin, terveyden puolesta. Vaikka tuo elämä muutoin välillä vähän koettelisikin. Ehkä se valmistaa johonkin suurempaan koettelemukseen, mikä on vielä edessäpäin. Who knows.

Kaikki lähti kuitenkin oikeastaan progeriasta. Se on äärimmäisen harvinainen geneettinen tauti, jossa erään mutaation seurauksena lapsi vanhenee 6-10 kertaa nopeammin. Näin siitä muutaman dokumentin ja jostakin syystä tuo tauti iskee niin tunteisiin että niagarat aukenee jos edes menen siitä kertovalle Wikipedian sivulle. No nyt jouduin käymään ja hirveät niagarat täällä oli eilen kun tätä kirjoittelin. Ajattelin että tahdon tehdä semmoista työtä missä voin auttaa ihmisiä joilla on jokin tauti, mitä ei ilman lääketieteen keinoja pystytä parantamaan. Kun katsoo dokumenttia erityisesti noista lapsista, niin ei voi ajatella muuta kuin että miten epäreilua elämä voi joillekin olla. Toisaalta kuinka voi olla mahdollista että he ovat niin positiivisia ja elämäniloisia, kuin pieniä, kauniita ja hauraita enkeleitä. En tiedä miksi juuri tuo iskee näin vahvasti tunteisiin, miksi tulen lähestulkoon hysteerisen itkuiseksi nähdessäni noita lapsia. Täysin selittämätöntä mutta heissä piilee se syy, miksi halusin ehdottomasti tautitutkimukseen. Tein progeriasta myös kandityöni. Suosittelen myös katsomaan tämän TED-talkin. Katsokaa nyt miten ihmeellisen positiivinen hän on!! Huolimatta vakavasta sairaudestaan. Mikä on heidän salaisuutensa??

Väitöskirjatyöni päädyin tekemään kuitenkin monitekijäisen taudin pariin, jossa siis sekä genetiikka että ympäristö vaikuttavat taudin puhkeamiseen, etenemiseen jne. Kiinnostukseni genetiikasta ja molekyylibiologiasta on mennyt yhä enemmän ja enemmän ympäristötekiöiden puolelle ja nykyään kiinnostaa erityisesti ennaltaehkäisevät ja lääketieteellisiä parannuskeinoja tukevat menetelmät kuten ravitsemukselliset komponentit, kehonhuolto ja mielen mahdollisuudet. Muunmuassa joogan kautta. Edelleen siis sama halu auttaa ja vähentää kärsimystä mutta erilaisin keinoin. Same same but different.

Nyt en yhtään tiedä missä olen jatkossa. Täällä, tuolla, vaiko jopa Intiassa etsimässä vastausta sisältä. Järjetön tienristeys, josta haarautuu monta polkua. Enkä yhtään tiedä mille niistä astuisin. Ongelma ei ole omalla kohdallani koskaan se että ideat olisi vähissä, vaan se että niitä on liikaa. En osaa päättää minkä niistä valitsisin. Olen yrittänyt kuunnella heimoani, eli teitä, sen suhteen että minne suuntaisin. Joskus kun on hankala itse nähdä omia potentiaalejaan. Olen saanut ihan järjettömän voimavaran teiltä, kaikista kannustavista viesteistänne. Olen siis kuulolla, kunten olette tekin olleet.

Yours truly,

-Mari

PS: käy myös tutustumassa FB-sivuihini, jos et ole vielä käynyt. Ilmoittelen siellä mm. joogaohjauksistani:

https://www.facebook.com/molekyylimari/

Olen myös viimeaikoina kirjoitellut blogitekstejä Yogobelle, kuten:

https://yogobe.com/se/blog/seikkailu-tutkimusviidakkoon

Mainitsemani kirja: Buddhalaisuus -John Snelling

Anti-Mari

Moikka murmelit!

Tässä tulee nyt avautuminen kannabiksesta ja pössyttelijöistä. 

Oon jo jonkin aikaa seurannut sivusta jengii joka pössyttelee, mm. somessa, uutisissa ja ihan oikeassa elämässä, ja oon tullut siihen tulokseen että pössyttely aiheuttaa vainoharhaisuutta. Oikeesti!! Tuntuu et jokaikisellä pössyttelijällä on vaikka ja mitä salaliittoteorioita. No ei ihan kaikilla mut ainakin niillä ahkerimmilla pössyttelijöillä. Ja vaikka kuinka yrittäis puhua järkeä niin ihan mahoton homma. Tämän lisäksi tuntuu siltä että pössyttelijästä muuntuu stimulanttinsa lähetyssaarnaaja joka yrittää vakuuttaa toimintansa olevan täysin terveellistä ja jopa suotavaa. Eikä millään tavoin, tietenkään, koukuttavaa. Pössyttely on  nykypäivänä aika yleistä ja olen jokseenkin huolissani tuosta meidän nuorisosta. Välillä itsekin mietin että tuskin se kovin vaarallista on mutta oivallisten ja lukemattomien salaliittoteorioisten pössyttelijäesimerkkien voimin olen päätynyt toiseen tulokseen enkä missään tapauksessa pidä koko touhua millään tavoin järkevänä/turvallisena enää. Kun itse sivustakatselijana seuraa, niin näkee kuinka se tuhoaa rationaalisen ajattelukyvyn ja tekee ihmisestä epäluuloisen. Jos joku päivä vielä sattuu tapahtumaan ihme, ja saan jälkikasvua, niin toivoisin että jälkikasvuni syntyisi avoimeen maailmaan, jossa epäluuloille ja tarpeelle käyttää hyvän olon synnyttämiseen keinotekoisia stimulantteja, ei olisi tarvetta. Toki tykkään itsekin toisinaan ottaa lasillisen (lue: pullon) sihijuomaa (lue: skumppaa) ja sen katsotaan olevan täysin normaalia. Paheensa kullakin. Kukaan meistä tuskin on täydellinen.

Aina kun törmään johonkin salaliittoteoriin niin käyn silkasta kiinnostuksesta stalkkaamassa lähteen taustan ja aina sieltä pompsahtaa joku kannabiksen laillistamista kannattava tyyppi. I see a pattern here (!!) ja koska mulla on jatkuvasti päällä mun oma synnynnäinen natural high niin salaliittoteorioitsen että kannabis tosiaankin aiheuttaa vainoharhaisuutta ja suosittelen jättämään kyseisen tuotteen pössyttelyn pössyttelemättä ja hankkimaan endorfiinipöllyt vaikka kivoista kissavideoista tai reippaasta urheilusta (tai tietenkin vaikka päihteettömästä joogasta). 

Että semmosta mulla tänään <3

Pus,

Pupilli

Luukku 17: rauhoittuminen jouluun yin-joogan avulla

Tästä luukusta tänään löytyykin linkki blogitekstiini toisaalla, eli olen kirjoittanut Yogoben sivuille tekstin nimella "Joulu on rauhoittumisen aikaa". Tai niin sen kai kuuluisi olla mutta joulunalusaika on monella aivan kaikkea muuta kuin rauhoittumista. Itse olen kokenut Yin-joogan oivaksi apukeinoksi silloin kun hävitän kyvyn kuunnella itseäni. Käy lukemassa blogista lisää!

Ihan muina sudenkorentoina tässä näin

Yogoben sivulla on myös mainio joululahja sinulle, joka kaipaat treeniä ja joogaa joulun ajalle, kun monestihan kuntosalit ja joogasalit ovat kiinni tai kun esimerkiksi itse suuntaan pois omista treeniympyröistäni kohti Savoa ja pohjoista. Saat siis sieltä kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa. Varsin mainio joululahja vaikka itsellesi :)

Tipetitap!

-Mari

Luukut 14 ja 15: tuplaluukku, taas

Jostakin sattui silmääni tämä Väestöliiton sivuilla oleva kirjoitus: "Miehen kokemuksia 10 vuoden sinkkuilusta". Jos tohon vaihtais vaan "Naisen" niin vois olla mun kirjoitus. No ainakin melkein.

"Jossain puhuttiin siitä, onko parisuhteen muodostaminen vaikeaa. Mielestäni se on ehdottomasti maailman vaikein asia. En tiedä mitään niin vaikeaa. Ihminen laskeutui Philae-luotaimella 113 000 kilometriä tunnissa liikkuvalle komeetalle. Se oli kuulemma helppo nakki. Sama kuin nappaisi liikkuvan luodin pinseteillä kiinni. Mutta se ei ole mitään kumppanin etsintään verrattuna. Parisuhteeseen päätyminen ei ole helppo nakki. Siihen tarvitaan kaksi kulkijaa ja tunnetta. Tarvitaan tunne, joka liimaa parin yhteen. Luottamuksesta tulee perusta, jonka päälle kaikki rakentuu. En tiedä, miten tämän tunteen oikein saisi aikaiseksi."

Word. Mulla ei oo tähän mitään lisättävää. Paitsi että haluisin kyllä tavata kyseisen tyypin. Tai sit en. En tiiä. Oliskohan niiku kattois peiliin. Hui.

Tip Tap.


Mari

Luukut 12 ja 13: pikkujoulut

Heippa! Eilen en jaksanut tehdä luukkutekstiä. Väsytti. Sori. Tämä ei ole viimeaikoina oikein kavereitakaan ehtiny nähdä niin äkkäsin aika ex tempore että pyydän pari kamua perjantai-iltana pikkupikkuruisille pikkujoulukesteille. No, siitä sitten johtuen oli eilen aikamoinen väsymys. Mutta huhhuh kun oli hauskaa (ks. allaoleva kuva joka on saanut inspiraation perjantai-illasta). Alan ehkä jo toistaa itseäni mutta mulla on aika hauskoja ystäviä!! Kuitenkin, kuten loogiselta tuntuu, niin jokaisen ylämäen jälkeen on alamäki ja eilinen ei ollutkaan niin hauska. Tai no itseasiassa oli siinä määrin että nauroin aivan katketakseni illan aikana otetuille kuville :D ja pääsin lauantaina heti aamusta semmoiseen pikkujoulu Detox -jooga työpajaan ja vaikka olo oli hieman (todella) heikohko niin oli ihanaa tehdä parin kanssa shiatsu-hierontaa ja muutenkin joogata. Olen toki lähestulkoon shiatsu-ekspertti nyt sitten. Sinkkumiehet, vink vink.

Noin niiku muuten olisin sitä mieltä että tommoset juhlien jälkeiset vapaapäivät pitäis kieltää. Etenkin jos on sinkku. Sitä ei tee mitään muuta ku kieriskelee itsesäälissä kotona punkassa ja ei oo ketään ketä halata. Ei ketään. Paitsi koirat. Ja vaikka just kehuin mun kavereita ihan parhaiksi ikinä niin miestä ne ei oo kyllä meikäläiselle löytäny. Eiks se olis niiku kavereiden tehtävä?? Itsehän olen parittanu useammankin ystävän (ehkä ainakin kaksi, joista toiset kylläkin eros) niin nyt olis sillai ihan kiva kiitos vastapalveluksen paikka. Et tässä ne on kyl aika surkeita. No ei vaa, vitsivitsi (vaikka onkin totta). Toki kysehän ei voi olla siitä ettei ne kehtais parittaa mua kellekkään koska minähän olen mahtava. Ehkä alan piinaamaan niitä päivittäisillä viesteillä ja puheluilla (entistä enemmän) ni ne ei kohta näe enää mitään muuta mahdollisuutta ku järkätä mulle joku mies mitä piinata. Buahaha. Excellent (Simpsonien Mr Burns -maisesti lausuttuna ja sormenpäitä yhteen naputellen).

No jotta nyt jotain asiallistakin tähän viikonlopun tuplaluukkuun sisällyttäisin niin ottaisin esille Pariisin ja ilmastonmuutoksen. Hienoa tässä viikonlopussa erityisesti siis oli COP21 ja siellä aikaansaatu ilmastosopimus. Täällä on mukavan visuaalisesti kuvattu sopimuksen pääkohdat. Ilmeisesti jotkin tahot ovat kuvanneet sopimusta riittämättömäksi mutta omasta mielestäni se on ainakin askel erittäin hyvään suuntaan, asian suhteen ku en noin muutoin ole mitenkään ekspertti. 

Sit vaan kohti uutta viikkoa kuulkaas, joulukalenterin puoliväli ylitetty jo! Tip tap.

-Mari