Juoksukahvi kananmunalla

Moikka! Täällä ollaan! En oo tippunut kanin koloon ja kadonnut ihmemaahan. Vaikka se olisi kyllä melko metkaa :D

Olen ollut ahkera; manuskriptia on nyt kirjoitettu ja kuvia sijoiteltu jos jonkinmoisiksi kollaaseiksi. Omasta mielestäni alan olla aika haka tuossa Illustraattorin käytössä :D Olen alkanut kirjaanikin vähän kirjoitella JEEE!!! Nyt kun oon jo niin sikahyvä sen Illustraattorin kanssa niin suunnitelmissa on toki tehdä jos jonkinmoisia hienoja kuvalaisia ja reittikarttoja jne jne. Suuret suunnitelmat, katsotaan mikä on loppujen lopuksi sitten toteutus...

En tahtoisi ihannoida kiirettä, vaikka se tuntuu olevan niin trendikästä (joskaan ei tervettä), mutta pakko myöntää että kiirettä on pitänyt. Tästä johtuen, ja siitä että aamu tuntuu olevan ehkä se ainut hetki päivästä jolloin en ole nälkäinen, olen ruvennut kiireisimpinä aamuina höystämään mukaan otettavan kahvini kananmunalla. Kyllä. Raa'alla sellaisella. Toimii!! (En tosin ehkä suosittele tätä joka-aamuiseksi aamupalaksi).

Lauantaina juoksemassa balettitunnille.
Keep cup öf köörs koska must have.

Sain tämän vinkin ihanalta, mussukkaiselta ja rakkaalta ystävältäni, jonka kanssa tunnumme aina pohtivan kaikennäköisiä ravitsemusasioita. Ja muitakin kaikkia asioita maasta taivaisiin. Ensialkuun kananmuna kahvissa kuulosti melko ällöttävältä mutta jos sillä saisin pari extraminuuttia minun ja Nero-koiran aamuhalailuun niin tokihan sitä oli koitettava. Pistin kahvin joukkoon ensin mantelimaitoa, jotta vähän jäähtyy (pelkäsin että liian kuuma kahvi kypsyttää mukaan muljautettavan munan, en ole koikeillut kävisikö näin) ja sitten lisäsin kananmunan ja surr surr sauvasekoittimella kaikki sekaisin ja avot! Kahvi kouraan ja nautittavaksi vaikka työmatkalle! Kuinka kätevää!! Maku on yllättävän samettinen ja voi kuvitella että kahvi on maustettu marengilla.

Toisinaan olen lisännyt mukaan myös lusikallisen kookosöljyä. Koska hyvää ja koska kookosöljykin on niin kovin hyvää iholle!! Miten palaankin aina tähän ihoaiheeseen. Mihinkäs ihotutkija raidoistaan pääsis... Käytän muuten nykyään lähinnä kookosöljyä vartalovoiteena. Toisinaan myös kasvovoiteena mutta vain yöllä. Kookosöljy on antibakteriaalista ja kosteuttaa kyllä todella tehokkaasti ja tuoksuu hyvältä (ilman lisättyjä hajusteita).

Kun nyt päästiin ihoon taas niin koin jännän ilmiön tuossa kun ostin pari viikkoa sitten parapähkinöitä. Olin jostain lukenut että niitä kannattaa syödä vaan pari päivässä, koska sisältävät niin paljon seleeniä. Tätä neuvoa toteuttaen mussutin pari parapähkinää per päivä ja yht'äkkiä ihoni oli ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Pähkinäpussin loputtua nyt on tullut hieman takapakkia mutta tämä täytyy ehdottomasti toistaa. Parapähkinä päivässä pitää dermatologin loitolla?! :D

Mutta nyt, unta palloon jotta jaksaa taas huomenna juosta bussiin, juoksukahvi kananmunalla kourassa ja parapähkinä toisessa!

Pus!

-Mari

Halaa mua

Torstai ja odotan jo kärsimättömästi perjantaita. Miksikö? Siksi, koska huomenna menen takaisin Jämsään, jossa koirani Nero on tämän viikon hoidossa - nassukka saa leikkiä veljeni koiran seurassa. Ne nukkuvat vierekkäin. Nauttivat toistensa seurasta. Minä sen sijaan odotan, milloin itse pääsen halaamaan taas rakasta karvakuonoani <3

Halaus. Olen alkanut uskoa halauksen voimaan. Siinä on jotain maagista. Toisen lämpö ja läsnäolo.

Koirani on kunnon sylikoira. Se hakeutuu liki aina kuin mahdollista. Ehkä se tietää kuinka paljon tykkään halata. Tai ehkä se itsekin tykkää halailla. Joku voisi sanoa ettei koiralla ole tunteita mutta pienen risuparran emäntänä tohdin olla eri mieltä. Onhan tätäkin toki tutkittu.

Silmiini on silloin tällöin osunut tutkimuksia halaamisesta ja lähinnä sen vaikutuksista psyykkeeseen. Silmiini on osunut myös tutkimuksia esim. kenguruhoidon vaikutuksesta lapseen ja sen terveyteen. Äidin halaus ja hoiva. Kosketus. Rakkaus.

Mieleeni on jäänyt erityisesti tämä tutkimus, joka on jo yli kymmenen vuotta vanha mutta osui silmiini vasta vuonna 2013, tämän kirjoituksen kautta. Pääpiirteissään kirjoituksen sanoma on se, että vanhempiemme psyykkiset kokemukset periytyvät DNA:ssa, epigeneettisinä muokkauksina. Epigenetiikka tarkoittaa DNA:n muokkausta siten, ettei itse sekvenssi muutu. Tämä muokkaus vaikuttaa mm. geenien ilmentymiseen ja tämä muokkaus voi periytyä mutta se on myöskin muokattavissa, eli ympäristöllä on vahva vaikutus. Itse tutkin väitöskirjassani ihon geenien ilmentymistä ja luonnollisesti olen yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut genomin muokkauksesta/säätelystä ja sen vaikutuksista.

Tutkimuksessa osoitettiin rottakokein äitirotan huolehtivaisuuden ja koskettelun vaikutus epigenomiin (glukokortikoidireseptorin tuotantoa säätelevän alueen metylaatio, jatkotutkimuksissa tutkittu säätelyä laajemmin) ja pentujen taipumus stressiin myöhemmällä iällä. Huolehtivaisen ja kosketuksella stimuloivan rottaäidin pennut olivat myöhemmin vähemmän taipuvaisia stressiin kuin ns. "huonon" rottaäidin pennut. He testasivat myös perimän vaikutusta vaihtamalla pentueet ja vaikka "hyvällä" rottaäidillä oli "huonon" rottaäidin pennut (ja "huonolta" rottaäidiltä periytyneet genomi ja epigeneettiset muokkaukset), olivat tulokset odotetunlaiset: hoivalla ja kosketuksella oli muokkaava vaikutus epigeneettiseen jälkeen - hyvällä hoivalla oli positiivinen vaikutus. Tutkijat testasivat myös "huonon" hoivan aiheuttaman epigeneettisen jäljen poistoa pentuajan jälkeen ja yllättäen totesivat että se palautti stressinsietokyvyn. Tästä voitaisiin päätellä että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta myös lapsuuden jälkeen. Elintavoilla on vaikutus.

Syli-Nero 2kk matkalla kasvattajalta kotiin <3

Omaan stressinsietokykyynsäkin voi siis ehkä vaikuttaa; ravinnolla, ympäristöllä, vuorovaikutuksella, ajatuksilla, elämänasenteella, ehkä silkalla positiivisuudella? Itse olen todennut koirahaliterapian kovin toimivaksi <3 Suosittelen kokeilemaan!

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa ystävät, tutut ja tuntemattomat, halataan kun tavataan!! :)

-Mari

Motimotivaatioooo

Heiiiippa!! Olen tässä väsäillyt yhtä blogitekstiä milloin vaan olen ehtinyt mutta se jääköön julkaistavaksi sitten kun on aikaa se saada kirjoitettua loppuun. Ollut tässä vähän haipakkaa: käsikirjoituksen kirjoitusta (jeejee!!) ja opiskelijaneuvostojuttuja (pienenä mainoksena: 4-5.6 järjestämme symposiumin, johon alan jatko-opiskelijat, tutkijat jne. ovat kovin tervetulleita, seuraa meitä Twitterissä @BCSC_HY tai nettisivuillamme).

Halusin nyt kuitenkin kirjoittaa pienen tekstin motivaatiosta ja itsensä määrittelemisestä, koska törmäsin tässä jälleen yhteen henkilöön, joka on toisinut minulle suurena innoittajana ja inspiraation lähteenä: Lizzie Velasquez. Lizziestä oli jälleen juttu Iltalehdessä, jossa kerrottiin siitä kuinka hän oli löytänyt itsestään tehdyn videon netissä, jossa häntä kutsuttiin maailman rumimmaksi naiseksi. Videon kommenttikentässä tyttöä oli kehoitettu tappamaan itsensä jne. Todella rumaa tekstiä.

Välillä en ymmärrä mitä liikkuu ihmisten päässä, jotka ovat ilkeitä toisille. En ymmärrä. Miksi? Oikeuttaako netti täydelliseen kusipäisyyteen kun sen voi tehdä nimettömänä? Erityisesti tällaisissa asioissa tekee mieli uskoa karmaan.

Itseänikin on nuoruudessani kiusattu pienestä koostani johtuen ja mm. tästä syystä en ole käynyt aikoinaan ala-asteella koulujen diskoissa. En uskaltanut koska pelkäsin kiusaamista, koska yhteen diskoon olin mennyt ja joutunut isompien poikien kiusaamaksi. Aika pientä siihen verrattuna mitä tuo nainen on saanut kokea mutta osaan ehkä edes kahden prosentin verran samaistua. No, olen näin jälkikäteen saanut humpata diskoissa ihan kylliksi että ei tuo nyt niin ole jäänyt mieltä kalvamaan, älkää huolestuko :)

Näin jälkikäteen olen oppinut olemaan rohkeampi ja saatan välillä tehdä melko hullujakin tekoja ;) Because I can.

Haluan tähän nyt kuitenkin liittää mukaan yhden mielestäni kaikkien aikojen parhaimmista TED Talkseista, joka on nimenomaan Lizzien esittämä. Katsokaa se!! Mikä nainen! Mikä motivaatio!! Mikä positiivisuus!! Mikä luonne!!! Kuinka KAUNIS!! Koska kauneus on minusta meissä sisällä. Ja kuitenkin, mitkä hiukset!!! En ole kertaakaan katsonut tuota videota itkemättä, joka kerta se liikuttaa. Saan siitä voimaa.

Minä määrittelen itse itseni. Ainakin yritän.
What defines you?

Aurinkoa viikkonne alkuun mussukat!! <3

Aurinkoinen Munkkiniemenranta ja Nero <3

-Mari

Hani

Heippa vaan taas hunajaiset!! Jostakin iski pieni flunssanpoikanen kiinni ja täällä sitä taas punkassa napsitaan sitä sinkkiä. Mutta sinkin lisäksi olen nautiskellut lämmintä sitruuna-hunaja -juomaa. "Nalle Puh sen jo tiesi: Hunaja voi parantaa", kuten mm. toissavuotinen tutkimus Ruralia-instituutista, Mikkelistä (meikän kotimesta, jee!!), osoitti. Hunajasta oli vastikään Ylen uutisissa uudestaan juttua, jossa professori Matti Korppi toteaa hunajan olevan oiva keino etenkin lasten yskän lievittämiseen. Tässä tuli mieleen ja tähän väliin mainittava hunajan lisäksi toinen antibakteriaalinen ja Suomestakin saatava luonnontuote: pihka, jota on tutkittu mm. haavan hoidossa. Minusta ihanaa kun nämä vanhat perinnerohdot tekevät vähän niikuin uutta tulemista <3

Hunaja on lisäksi oiva makeuttamisessa. Erityisesti tällaiselle sokerihiirelle kuin minä!! Totesin tuossa joku aika sitten olevani sokerikoukussa. Päätin että pääsen addiktiostani eroon. Suussa on kallista kalustoa, mitä tulee varjella, ja näkeehän sen nyt mm. ihosta ja vyötärönympäryksestä että sokeri ei ole hyväksi. Toki ei varmasti ole hyvä hunajaakaan kohtuuttomasti käyttää, hunajahan koostuu siis lähinnä hedelmä- (fruktoosi) ja rypälesokerista (glukoosi). Sakkaroosia (josta tavallinen sokeri koostuu) siinä on myös mutta vähemmän. Hunajassa on kuitenkin myös terveydelle hyödyllisiä kivennäis- ja hivenaineita, sekä vitamiineja, jotka tavallisesta sokerista puuttuu.

Nyt kun olen asiaan enemmän ruvennut kiinnittämään huomiota, niin sokeri on kyllä ihan kaikessa. En kuitenkaan tahdo käyttää ns. sokerittomia tuotteita, joissa sokeri on korvattu muilla makeutusaineilla kuten aspartaamilla jne. Keinotekoisten makeutusaineiden haitallisuudesta on useita tutkimuksia, joista yksi oli mielestäni erityisen kiintoisa koska siinä oli osoitettu keinotekoisten makeutusaineiden itseasiassa edistävän glukoosi-intoleranssin kehittymistä muuttamalla suoliston mikrobiomia. Suolisto ja suoliston bakteerit ovat olleet nyt kovasti tutkimuksen kohteena ja suoliston toiminta on linkitetty myös moneen muuhun tautiin, esimerkkinä Parkinsonin tauti.

Sokerin suhteen en ole tehnyt totaalikieltäytymistä, vaan vähitellen pyrkinyt muuttamaan ruokavaliotani ja mm. karkkia syön nykyisin hyvin harvoin. Suklaa on kyllä heikkouteni mutta suklaahan on suorastaan terveysruokaa niin olen sillä varjolla sen itselleni sallinut :) Hunajan lisäksi olen leivontaan käyttänyt nyt koivusokeria, eli xylitolia. Sillä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia jos liiallisesti käyttää mutta on lisäksi hyvä hampaille!! Muita makeanhimoon toimiviksi olen todennut taatelit, kookoksen ja nyt viimeisimpänä kurpitsansiemenet, mihin olen tällä hetkellä täysin ihastunut!! Namsmums!! No niin, nyt jälleen uuteen viikkoon. Kokeile virkistävänä aamujuomana maanantai-aamuun vaikka näitä flunssaankin tehoavia sitruuna-hunaja tai inkivääri-hunaja -juomia. Pus!

Väkevä inkivääri-hunaja

Piristävä sitruuna-hunaja

-Mari

Nukkumatti Mayojen mestoilla

Moni on varmaan kuullut chia-siemenistä. Koska superfood. Edistykselliset Mayatkin niitä jo söivät vuonna 1 ja 2. Pitihän niitä kokeilla. Ja oon NIIIIN koukussa, ollut jo pitkään! Siis parasta shittii evö!! Siis ihan kirjaimellisestikin (sori jos menee liikaa detaljeihin). Sisältävät siis paljon kuituja, jotka pitää massukan toimivana. Chiat myös sitovat paljon vettä ja tekevät suoliston kuljetettavaksi kivan geelimäisen massan :D Kuitujen lisäksi nämä ihanat pikku papanaiset sisältävät runsaasti mm. proteiineja, antioksidantteja, vitamiineja (A, B1, B2, B3), kalsiumia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia, tryptofaania ja erityisesti runsaan määrän Omega-3 rasvahappoja. Lisätietoa mm. täältä.

Tuo tryptofaani ja magnesium ovat nyt viime aikoina olleet erityisesti mieleeni, koska olen jälleen eripurassa Nukkumatin kanssa. Hirveästi väsyttää mutta illalla ei uni tule. Pienet aivoparkani käyvät ylikierroksilla. Liikaa kaikkea nörtteilyä ja liian vähän liikuntaa. Ei mopolla mahottomia!! Koska en kuitenkaan tahtoisi popsia unilääkkeitä kuin namusia, olen mietiskellyt taas ruokavaliota. Kohdistan mielenkiintoni nyt tryptofaaniin ja magnesiumiin. 

Tryptofaani: nostaa mielialaa ja auttaa nukahtamaan. Mahtava aminohappo siis!! Tätä lisää. Tryptofaani on serotoniinin esiaste. Serotoniini tunnetaan mm. mielialavaikutuksistaan ja on vuorostaan "pimeähormoni" melatoniinin esiaste. Tutkimuksia tryphofaanista ja unesta tuntuu löytyvän paljon. Magnesium taas tunnetaan parhaiten ehkä urheilupiireissä; varmasti jokainen joka on jotain urheillut tietää että magnesiumia suositellaan otettavan lihaskramppeihin. Hiljattain kuulin että magnesium voi auttaa myös uniongelmiin. Magnesiumista ja unesta löysin vähän vähemmän tutkittua tulosta mutta yksi mm. tässä, jossa tutkittu melatoniini-magnesium-sinkki (taas tuo sinkki!) -lisän vaikutusta unettomuuden hoitoon. 

Chia-siemenet sitoo siis itseensä runsaasti nestettä, joten ne täytyy ensin liottaa. Niistä voi tehdä esimerkiksi hyytelöä, tai lisätä smoothieen, kuten itse yleensä teen (samalla siemenet vähän rikkoutuvat blenderissä, jolloin siementen sisältämät ravintorikkaudet pääsevät paremmin käyttöön). Sekä tryptofaania että magnesiumia löytyy runsaasti muuten myös banaanista. Tässä tryptofaanin ja magnesiumin innoittama hyvän unen iltasmoothie (tein tuon aamulla ja pistin jääkaappiin, koska chiat ns. hyytelöityy, on smoothie illemmalla enemminkin lusikoitava, namsmums!):

"Tule takaisin Nukkumatti" -smoothie

1 banaani

1 dl mustikoita ja puolukoita

2 rkl chia-siemeniä

2 dl mantelimaitoa

ripaus kookoshiutaleita pinnalle

Aamuversio edellisestä: lisää puolikas lusikallinen spirulina-jauhetta (se virkistää).

Kauniita unia, ihunien miehien/naisien kuvia!!

-Mari

Oon ihan rikki

Heippa hei taas!! En oo mitenkään hajalla (paitsi ehkä vähän, mm. olkapäästä, laskuhommissa sattuu ja tapahtuu...), vaan siirtymässä sinkistä rikkiin… jännästi ollaan kemian alueella, taas.

Super-aamiainen, namsmums!!

Pikkaisen availin tuota rikkiä ja MSM-jauhetta (metyylisulfonyylimetaani, orgaaninen rikki) edellisessä postauksessani, jossa mainitsin käyttäväni mm. MSM-jauhetta ihoni hoitoon. Aamuisin juon lasillisen vettä jossa puolikas lusikallinen MSM-jauhetta, 1/4 sitruuna ja lusikallinen omenaviinietikkaa (vieressä esimerkki tämän viikonlopun aamupalasta). Rikki on välttämätön mm. kollageenisynteesille, kuten myös esim. C-vitamiini (mitä sisältää erityisesti sitrushedelmät, kuten tuo mainitsemani sitruuna). Kollageeni on tukikudoksen, kuten ihon, yleisin proteiini. Myös keratiini eli sarveisaine sisältää paljon rikkiä rakenteessaan ja on yksi ihon orvaskeden solujen tärkeimmistä rakenneproteiineista. Rikkiä löytyy vihreistä kasviksista, maidosta, kalasta, viljoista ja mm. kuvassa vesilasin vierestä löytyvästä kahvista.

Rupesin pikkaisen selvittämään MSM:n taustoja. Itsehän käytän tuota MSM-jauhetta sisäisesti nautittuna ja sen sanotaan vaikuttavan mm. ihoon sekä tukikudosten rakentumiseen. Pikaisen tiedonhaun tuloksena löysin tutkimuksen jossa sitä oli, yhdessä silymariinin kanssa (joka on lähinnä yhdistetty maksan hoitoon, eristetään maarianohdakkeesta), käytetty ruusufinnin/couperosan hoitoon ulkoisesti. Positiivisin tuloksin. Muutamia muitakin tutkimuksia ihoon liittyen löytyi mutta ei mitään kovin raflaavaa. MSM:n sanotaan myös olevan anti-inflammatorinen eli ehkäisevän tulehduksia. Tähän liittyen löytyi hiukka enemmän tutkittua tulosta, joista uusin tässä. Tuossa viimeisimmässä tutkimuksessa on todettu MSM:n estävän tiettyjen inflammasomien (melko hot topic ollut viime aikoina immunologian alalla) aktivaatiota.

Jännästi tähän vielä vähän solubiologinippelitietoa: MSM on DMSO:n hajoamistuote. DMSO on jokaiselle solulabrassa vähääkin aikaansa viettäneelle tutkijalle tuttu aine. Sitä käytetään suojelemaan soluja pakastuksen ajaksi. Se estää soluja rikkovien kiteiden muodostumista. Näin solut voidaan myöhemmin uudelleen sulattaa ja “nostaa” takaisin kasvatettaviksi. Ne “heräävät takaisin eloon”. Melko villiä.

Kun tuosta rikistä nyt tuntui löytyvän niveliin ja tulehdukseen liittyvää tutkimusta, niin ehkä lisään suhteellisen kohtuullista annostustani tässä lähiviikkoina vaikka jopa kokonaiseen lusikalliseen (taas melko villiä)! Pakko tosin sekoittaa vaikka puuroon, ei oo kauheen nannaa. Menee yllättävän hyvin myös kahvin seassa. Tuossa muutama viikko takaperin kun onnistuin saamaan olkapääni sijoiltaan laskupuuhissani Itävallassa. Luvassa olisi visiitti ortopedin pakeille. Toivoisin kuitenkin että selviän pelkällä kuntoutuksella (lisää habaa ja hartioita!!) mutta jospa rikki auttaisi vähän olkapään paranemiseen, jos ei muuten niin sitten vaikka psykologisesti. Placebo on mun mielestä ihan ok, etenkin jos se toimii eikä siitä oo mitään haittaakaan :D

Mukavaa alkavaa viikkoa allihopa!!

Sinkissä

Toka blogipostaus jeeeee!!! Tässä tämänhetkinen lempipaasausaiheeni: sinkki. Nyt ei ole kuitenkaan kyseessä mm. laskettelijoiden käyttämä termi (jolla käsittääkseni tarkoitetaan sumua/usvaa, asiantuntijat voi korjata ja kommentoida ;)). Aivan ensimmäistä kertaa törmäsin sinkkiin surffareiden kautta; sitä kun käytetään noissa aurinkovoiteissa joita olet ehkä nähnyt surffareiden käyttävän mm. huulilla ja poskipäissä (valkoista tai värillistä tahnaa). Sinkkioksidia käytetäänkin siis mm. aurinkorasvoissa, joiden toiminta perustuu ns. säteiden blokkaamiseen (fysikaalinen suoja). Tämän pidänkin mielessä ensi kesää varten, etenkin jos pääsen taas jonnekkin surffailemaan. Vaikka olenkin sitä mieltä noista aurinkovoiteista, auringonoton suhteen, että ne vaan “oikeuttaa” grillaamaan itseään vähän pidempään auringossa, jolloin “in the long run” koko idea suojaavasta vaikutuksesta katoaa.

Seuraavan kerran kun törmäsin sinkkiin, oli se flunssan yhteydessä: sinkin on osoitettu ehkäisevän flunssaa ja edistävän paranemista, suurina annoksina -imeskeltynä tai nestemäisenä, >75mg/päivä ja aloitettuna 24h oireiden alkamisesta (ja tätä jatketaan oireiden loppuun saakka). Tähän kyllä tosissaan uskon ja olenkin joka kerta flunssan yhteydessä tai hieman kurkussa kutinaa tuntiessani ruvennut popsimaan sinkkitabuja. Ilmeisesti sinkki ehkäisee flunssaviruksen (rhinovirus, yleensä) replikaatiota ja näin viruksen lisääntyminen saadaan hillittyä. Tosin, kuten tutkimuksessa todetaan niin sinkin nauttiminen voi aiheuttaa pahoinvointia ja tosiaan, itse olen huomannut että jos imeskelen heti aamusta tyhjään vatsaan niin huono olo on taattu. Et ei ne mitään herkkua ole (riippuu tosin merkistä, saatavilla on myös maustettuja imeskelytabuja).

Mutta nytpä pääsen itse aiheeseen, eli ihoon! Tämä tietämättömyyteni sinkin ihovaikutuksista pääsi meikäläistä kovin järkyttämään (kun nyt olen kuitenkin ihotutkija, joskin en kliinikko niin… no joo seliseli, olis pitäny tietää). Olin siis kaverini järjestämissä pippaloissa, joissa yksi ystävistäni kertoi käyttävänsä sinkkivoidetta aikuisiän aknen hoitoon ja totesi sen todella auttavan. Toinen ystäväni totesi että sinkkivoidettahan käytetään vauvan vaippaihottumaan (minullahan ei ole lapsia mutta silti, miten en tätäkään tiennyt?!). No, seuraavana päivänä menin töihin ilmoittamaan väitöskirjaohjaajalleni että heureka, sinkki voi auttaa akneen!! Niin tähän väliin mainittakoon että olen itse potenut e-pillereiden lopettamisen jälkeen - en ole lisääntymässä, olen vain sinkku joka ei näe syytä pillereiden turhalle napostelulle, plus migreenikko jolle lopettaminen näyttäisi olleen juurikin oikea vaihtoehto koska myös migreenikohtaukset ovat vähentyneet - aivan kamala aikuisiän aknea. Ohjaajani totesi sinkin olleen vanha perinteinen aknen hoito aikoinaan, nykyisin käytetään enemmän asetyylisalisyylihappoa sisältäviä tuotteita (no jes edes tämä oli tuttua ennestään). Innoissani menin tämän jälkeen kauppaan, etsin käsiini vaippaosaston ja illalla tyytyväisenä hieroin naamaani valkeahkon kalvon Pirkan vauvanpeppurasvaa (eli sinkkivoidetta). Oli lisäksi tosi halpaa! Muutaman päivän jälkeen saatoin todeta että iho kieltämättä oli pehmeä kuin vauvan pylly. Ihan joka ilta en tohdi voidetta käyttää mutta ehkä joka toinen. Syksyn ja alkutalven aikana iho on ollut taas huonossa kunnossa mutta sinkkivoide tuntui auttavan. Tosin sitten tuli taas takapakkia kun työkiireiden takia jäi unet noin viikon ajalta hyvin vähiin ja stressiäkin taisi olla. Minkä jälkimainingeissa podin flunssaa. Paras keino aknen hoitoon toki tuntuu siis olevan riittävä lepo ja se, ettei stressaa. Ilman näitä ei tuhdeimmatkaan sinkki-ihmevoiteet auta. Mikä nyt on sanomattakin selvää…

Aikaisemmat kokeilut tähän huonoon ihooni ovat olleet mm. sitruuna, Opti MSM-jauhe (metyylisulfonyylimetaani, orgaaninen rikkiyhdiste) ja omenaviinietikka. Käytän omenaviinietikkaa laimennettuna, kasvoveden sijaan, sekä sisäisesti tilkkasen aamujuomassa. Käytän näitäkin siis edelleen.

Mutta että semmosessa sinkissä täällä haahuillaan. Alla kuva parin viikon takaa Itävallasta, Bad Gasteinista, Shoryn järjestämältä offarimoduulilta. Tuossa "sinkki" laskeutuneena laaksoon. Ei mulla muuta. Möi.

Itävaltalainen laaksosinkkikäärme kiemurtelemassa siinä.

-Mari