Hei vaan taas!
Meikäläisellä on tässä viimeaikoina ollut niin ahkera manun kirjoitus/korjaus päällänsä ettei ole ehtinyt edes blogia kirjoittelemaan. Among other things. Tämä julkaisuasia on kuitenkin pyörinyt mielessäni aikalailla viimeaikoina. Etenkin siksi, kun päämääränä on saada väitöskirja kasaan vuoden sisällä ja jotta saa kirjan kirjoitettua, niin tulisi olla niitä julkaisuja. Ja sitten silmiini osui tämä, jossa viitataan tähän. Uusi tutkimus siitä, kuinka uusia tutkimuksia on liikaa. No, tässä nyt seuraavaksi kohtuullisen paljon tekstiä kun oikein vauhtiin pääsin:
Tietotulva on valtava, olen samaa mieltä. Ollaanko tosiaan siinä tilanteessa että tutkimusta on liikaa? Tarkoitan nyt biologista ja lääketieteellistä alaa, ne alat joilla itse vaikutan. Julkaisuja täytyy olla, jotta pääsee väittelemään, ainakin Suomessa (muissa maissa säännöt saattavat olla huomattavastikin erilaiset). Julkaisut ovat vaatimus myös rahan saannille, tottakai. Täytyy olla näyttöä siitä että jotain on tehty ja tuloksia tuotettu. Mutta ennenkaikkea, julkaisut on myös se keino jolla tutkimus saadaan julkisuuteen. Muutoin et sitäkään tietäisi, että CCHCR1 lokalisoituu sentrosomiin, jollen minä olisi sitä julkaissut (väitöskirjatyöni ensimmäinen osajulkaisuni). No, tuo tieto tuskin maailmaasi mullistaa mutta siitä on ehkä hyötyä psoriasis-tutkimukselle tai se antaa lisäarvoa solun jakaantumisen ymmärtämiselle. Kaikki tutkimukset eivät siis ole niitä joilla on suora vaikutus esimerkiksi jonkin sairauden hoitoon. Ne ovat tärkeitä silti. Sitten on niitä joilla on suora painoarvo ja saattavat monesti olla mediaseksikkäämpiä. Mutta tärkeitä ovat siis nekin.
Toisinaan on suotavaa olla vähän kriittinen tutkitun tuloksen ja erityisesti semmoisten väittämien kanssa, joita ei ole tutkittu. Mikä on totuus ja miten minä siihen uskon, miten se vaikuttaa elämääni. Kaikki mikä on jossain kirjoitettu, ei ole välttämättä totta. Minäkin saan täällä blogissani höpistä vaikka puutaheinää, koska sanavapaus, mutta jää lukijan vastuulle, mihin hän lukemassaan uskoo. Siksi tekstissänikin löytyy noita linkkejä, joihin yleensä viittaan ja pyrin viittaamaan teksteihin ja julkaisuihin jotka pyrin ottamaan luotettavista lähteistä. Joskus tosin viittaan esim. PubMed-hakuun, josta kukin voi käydä tarkistamassa minkälaista tutkimusta esim. tietyillä hakusanoilla löytyy.
Kaikennäköistä julkaisua nykyisin löytyy ja jos jonkinmoisesta lähteestä. Mistä tavallinen kansalainen tietää, joka ei siis ole tutkimusalan ammattilainen, mihin voi uskoa ja luottaa. No, valitettavasti joudun nyt sanomaan että alan ammattilaisellekaan se ei ole enää helppoa; alalle syntyy ns. huijauslehtiä, -julkaisijoita ja -tutkimuksia kuin sieniä sateella. Luotettavan tutkimuksenkaan osalta voin sanoa että absoluuttisia totuuksia löytyy harvoin, jos koskaan. Lääketiede ja biologia kun ei ole niin yksinkertaista. Otetaan malliesimerkki korrelaatiosta: kesällä syödään enemmän jäätelöä kuin talvella - kesällä tulee enemmän hukkumiskuolemia kuin talvella. Näiden välillä on korrelaatio --> johtuuko hukkumiskuolemat jäätelönsyönnistä? Ei se aivan näin taida mennä mutta tämmöisen virheen tekeminen taitaa olla aika yleistä tutkimuksessa. Nähdään kahden muuttujan välillä yhteys joka ei ole todellinen mutta pelistä puuttuu joku muu sivistävä seikka joka kertoo että tämä ei ole totta. Lisää hassunhauskoja korrelaatioita täällä. Eli siis, vaikka kuinka minustakin olisi tavattoman ihanaa uskoa siihen, että esim. suklaa estäisi syövän syntyä (keksitty esimerkki) niin kannattaa kumminkin tutkimuksista lukiessa tämä pitää mielessä, että vaikka kaksi asiaa on tutkimuksissa saatu korreloimaan, ei lopputulos ole välittämättä näiden asioiden summa vaan yhtälössä saattaa olla muitakin tekijöitä.
Jotta tutkijatkaan eivät julkaisisi mitä tahansa höpöpupua tiedelehdissä, ovat monesti nuo lehdet, joissa tämän alan julkaisuja julkaistaan, vertaisarvioituja. "Tieteellisen tuotoksen arviointi [on kuitenkin] muutoksen tuulissa", kuten toinen väitöskijaohjaajistani, professori Juha Kere, kirjoitti viime vuoden lopulla Duodecimissa. Sitten on olemassa niitä tutkimuksia joissa tietentahtoen on huijattu tuloksia. Tai julkaisuja jotka eivät ole oikeita tai edes olemassa, kuten jo tuossa aiemmin mainitsin. Lisää tietoa huijarijulkaisuista on listattu ns. Beallin listalla, joka oli myös mainittu prof. Juha Keren kirjoituksessa. Koulutuksen kautta toki pyritään valistamaan nuoria tutkijanalkuja siitä, että miten ja missä on kannattavaa julkaista. Lisäksi, tällä alalla tutkimukset tehdään usein useamman hengen ryhmässä; nimiä julkaisuissa on monta, mikä monesti kertoo myös siitä että useampi ihminen on ollut päättämässä siitä missä artikkeli yritetään julkaista.
Pienenä muistilistana sinulle joka mietit millainen on uskottavaa tutkimusta ja tiedeviestintää, onko väittämä luotettava - kannattaa kiinnittää huomiota ehkä näihin seikkoihin:
- onko tekstissä joku väittämä ja onko sille viite/lähde (tämä ehkä tärkein seikka)
- jos lähde löytyy niin onko se alkuperäislähde vai jokin toinen viestintäkapula, esim blogi tms. (rikkinäinen puhelin -efekti voi olla mahdollinen kun tietty asia kulkee monen välikäden kautta)
- onko alkuperäislähde luotettava; onko se julkaistu luotettavassa julkaisussa (ks. Beallin lista jos haluat olla varma)
Pyysin prof. Kereä pitämään esityksen julkaisusta ja sen nykytilasta meidän opiskelijaneuvoston järjestämässä symposiumissa. Koen että asia on tärkeä ja kiinnostaa varmasti tiedekuntamme ja alamme opiskelijoita. Olen siis tutkijaohjelmamme opiskelijaneuvoston puheenjohtajana ja myös tämä symposiumin järjestely on pitänyt minua kiireisenä. Olen kuitenkin innoissani: symppari on jo tämän viikon lopulla ja puhumaan on tulossa mielenkiintoisija tutkijoita ja puhujia sekä Suomesta että ulkomailta! :) Alla tapahtumamme posteri ja toki en ole ollut yksin tapahtumaa järjestämässä, meillä on opiskelijaneuvostossa hieno tiimi :)
Tämän kaiken sanottuani, haluan myös mainita, että kaikkea ei ole tutkittu. Vaikka jotakin asiaa ei ole tutkittu, vielä, ei silkka tutkiminen aina tee siitä totta tai tarua. Näihin tunnelmiin, nyt täytyy taas mennä siivoamaan kakkapissoja lattialta!! Perheessä uusi karvainen jäsen (hänestä kuulette vielä) ;)
Oivalluksia terveydestä ja hyvinvoinnista, molekyylibiologin näkövinkkelistä - Insights on health and wellbeing, from the viewpoint of a molecular biologist
Tuesday, June 2, 2015
Sunday, May 24, 2015
Pirulliset pienet verenimijät
Nuo iljettävät pikku-Draculat, punkit nimittäin, kiusaavat kovasti pientä karvaturriani. Jos jotakin voi vihata enemmän kuin maiskutusta, niin se on nuo pirulaiset. Viime- ja toissakesänä vielä käytin punkkipantoja ja liuoksia mutta tänä kesänä heräsin siihen, että monet noista sisältävät lähinnä hyönteismyrkkyjä. Näistä esimerkkinä imidaklopridiini, joka vaikuttaa hyönteiseen hermomyrkkynä. Muina esimerkkeinä permetriini ja fiproniili. Nämä siis tappavat hyönteisen mutta eivät välttämättä estä sitä hyppäämästä koiran turkkiin. Kun suosin ruoassanikin luomua, niin tahtoisin kasvattaa koiranikin luomuna.
Pyrkimyksessäni välttää hyönteismyrkkyjä on myös toinen syy: Parkinsonin tauti, mikä on viimeisen vuoden aikana tullut harmittavan tutuksi perhepiirissäni :( Mm. hyönteismyrkkyjen ja Parkinsonin taudin välille on tutkimuksissa jo aikaa sitten vedetty yhteys, josta vähän uudempaa tietoa löytyy mm. täältä. En siis tahdo turhaan altistaa myöskään itseäni liikaa hyönteismyrkyille, jotka koiraa halailemalla ja hoitamalla tarttuisivat toki myös minuun.
Munkkivuoressa on kuitenkin aivan suunnattoman paljon punkkeja ja rassukka risuparta kerää niitä mukaansa joka ikiseltä lenkiltä. Yöööööök. Olen yrittänyt etsiä nassukalle yrttipantaa mutta ilmeisesti jokunen muukin on niihin tykästynyt kun niitä ei apteekeista löydy ja ovat kuulema tukustakin loppu. Päätin siis pistää kotikokin myssyn päähäni ja kokkailla omatekoisen rohtoseoksen :D Idean sain kaverini FB-päivityksestä, jossa oli linkki tänne.
Sovelsin vähän ohjetta (tein sillä mitä kaapista löytyi) ja tein tämmöisen tökötin, jota hauduttelin noin tunnin:
Liuos kaadettiin siivilän läpi puhtaaseen purkkiin, lisäsin mukaan hiukkasen väkiviinaetikkaa (n. 1tl) ja lorauksen tuoretta sitruunaa. Lopputuloksen säilytän jääkaapissa ja tupsuttelen tököttiä pumpulipuikolla turkin sekaan. Kannattaa tosiaan muuten avata ikkuna eikä kannata kuivattaa pyykkiä samalla (muuten ne haisee jatkossa valkosipulilta, kokemusta on...)
Verenhimotonta viikon alkua!
-Mari
PS: Jos haisen valkosipulille, niin tässä syy. Pahoittelen.
![]() |
| Siellä ne punkit heinikoissa vaanii, viatonta koiraparkaa :( |
Pyrkimyksessäni välttää hyönteismyrkkyjä on myös toinen syy: Parkinsonin tauti, mikä on viimeisen vuoden aikana tullut harmittavan tutuksi perhepiirissäni :( Mm. hyönteismyrkkyjen ja Parkinsonin taudin välille on tutkimuksissa jo aikaa sitten vedetty yhteys, josta vähän uudempaa tietoa löytyy mm. täältä. En siis tahdo turhaan altistaa myöskään itseäni liikaa hyönteismyrkyille, jotka koiraa halailemalla ja hoitamalla tarttuisivat toki myös minuun.
Munkkivuoressa on kuitenkin aivan suunnattoman paljon punkkeja ja rassukka risuparta kerää niitä mukaansa joka ikiseltä lenkiltä. Yöööööök. Olen yrittänyt etsiä nassukalle yrttipantaa mutta ilmeisesti jokunen muukin on niihin tykästynyt kun niitä ei apteekeista löydy ja ovat kuulema tukustakin loppu. Päätin siis pistää kotikokin myssyn päähäni ja kokkailla omatekoisen rohtoseoksen :D Idean sain kaverini FB-päivityksestä, jossa oli linkki tänne.
Sovelsin vähän ohjetta (tein sillä mitä kaapista löytyi) ja tein tämmöisen tökötin, jota hauduttelin noin tunnin:
2-3dl vettä (lisää haudutettaessa jos haihtuu liikaa, jotta jäljelle jää noin desin verran)
2tl Pirkka varkosipulimurskaa
Ehkä noin kolmen oksan verran kuivattua rosmariinia
Saman verran tuoretta timjamia
Liuos kaadettiin siivilän läpi puhtaaseen purkkiin, lisäsin mukaan hiukkasen väkiviinaetikkaa (n. 1tl) ja lorauksen tuoretta sitruunaa. Lopputuloksen säilytän jääkaapissa ja tupsuttelen tököttiä pumpulipuikolla turkin sekaan. Kannattaa tosiaan muuten avata ikkuna eikä kannata kuivattaa pyykkiä samalla (muuten ne haisee jatkossa valkosipulilta, kokemusta on...)
![]() |
| Punkinkarkoitustökötti. |
Olen tätä nyt käyttänyt reilun viikon verran ja erityisesti tökkinyt sitä partakarvoihin (koska sieltä löytyy usein pääasiallinen punkkipopulaatio) ja totta tosiaan, en ole ainakaan parrasta löytänyt enää punkkeja. Muualta niitä on löytynyt mutta siirryin sitemmin lisäämään tököttiä vähän enemmän myös muualle. Tässä pienessä eksperimentissä otoskoko ja koe-eläimien määrä on aika pieni, myönnettäköön se mutta viikon kuluttua mukaan tulee toinen koe-elukka ;)
Tökötti perustuu erityisesti valkosipulin hajuun, mistä punkit ei tykkää (yllättävä yhteys verenhimoisiin vamppyyreihin). Tuore valkosipuli on koiralle myrkyllistä mutta näin pienet määrät ei haittaa. Tuskin on suurempi paha kuin nuo hyönteismyrkyt. Ostoslistalla on myös tämä valkosipulivalmiste (Ruohonjuuri ei ole sponsoroinut blogiani), joka sopii myös koirille. Vaihtoehtoisesti ruvetaan kuljeskelemaan valkosipulit kaulassa ja hankitaan takuuvarma kylähullun maine.
![]() |
| Valkosipulintuoksuinen Nero nuuhkimassa kevään kukkasia. |
-Mari
PS: Jos haisen valkosipulille, niin tässä syy. Pahoittelen.
Wednesday, May 6, 2015
Valon pilkahdus...
...tunnelin päässä: sain just väikkärin yhden osajulkaisun kuvat valmiiks - JEAAAAAAHHHH!!!! Tosin ihan varmaan tulee vielä muutoksia mut ei tarkerruta siihen: välivaihe nro 1028 saavutettu. Ja mikäkö oli porkkanana sille että sain itseni liimattua tämän koneen ääreen (tarvitsen tiukan deadlinen jotta saan kunnolla itsestäni irti parhaimman työtehon)? Porkkana: pidennetty vkloppureissu Lontooseen ihunan ystävän luo visiitille. Jee!! Aion shopata, syödä ja juoda itseni kamottavaan rahapulaan :D:D
Yritin etsiä jotain kivaa Londoni-kuvaa mutta törmäsin tähän. Päätin ottaa sen. Ei ees oikeestaan liity juuri mitenkään Lontooseen mutta ihan vaan koska Ryan Gosling (joka tunnetaan nykyisin myös muroista).
Ja mitenkä liittyy terveyteen ja hyvinvointiin? No mitenkä Ryan Gosling EI liittyisi terveyteen ja hyvinvointii. Iloa silmälle ja mielelle! :D
Että heipat vaan!! :D
-Mari
Yritin etsiä jotain kivaa Londoni-kuvaa mutta törmäsin tähän. Päätin ottaa sen. Ei ees oikeestaan liity juuri mitenkään Lontooseen mutta ihan vaan koska Ryan Gosling (joka tunnetaan nykyisin myös muroista).
![]() |
| Läääääh. |
Että heipat vaan!! :D
-Mari
Tuesday, April 21, 2015
Juoksukahvi kananmunalla
Moikka! Täällä ollaan! En oo tippunut kanin koloon ja kadonnut ihmemaahan. Vaikka se olisi kyllä melko metkaa :D
Olen ollut ahkera; manuskriptia on nyt kirjoitettu ja kuvia sijoiteltu jos jonkinmoisiksi kollaaseiksi. Omasta mielestäni alan olla aika haka tuossa Illustraattorin käytössä :D Olen alkanut kirjaanikin vähän kirjoitella JEEE!!! Nyt kun oon jo niin sikahyvä sen Illustraattorin kanssa niin suunnitelmissa on toki tehdä jos jonkinmoisia hienoja kuvalaisia ja reittikarttoja jne jne. Suuret suunnitelmat, katsotaan mikä on loppujen lopuksi sitten toteutus...
En tahtoisi ihannoida kiirettä, vaikka se tuntuu olevan niin trendikästä (joskaan ei tervettä), mutta pakko myöntää että kiirettä on pitänyt. Tästä johtuen, ja siitä että aamu tuntuu olevan ehkä se ainut hetki päivästä jolloin en ole nälkäinen, olen ruvennut kiireisimpinä aamuina höystämään mukaan otettavan kahvini kananmunalla. Kyllä. Raa'alla sellaisella. Toimii!! (En tosin ehkä suosittele tätä joka-aamuiseksi aamupalaksi).
Sain tämän vinkin ihanalta, mussukkaiselta ja rakkaalta ystävältäni, jonka kanssa tunnumme aina pohtivan kaikennäköisiä ravitsemusasioita. Ja muitakin kaikkia asioita maasta taivaisiin. Ensialkuun kananmuna kahvissa kuulosti melko ällöttävältä mutta jos sillä saisin pari extraminuuttia minun ja Nero-koiran aamuhalailuun niin tokihan sitä oli koitettava. Pistin kahvin joukkoon ensin mantelimaitoa, jotta vähän jäähtyy (pelkäsin että liian kuuma kahvi kypsyttää mukaan muljautettavan munan, en ole koikeillut kävisikö näin) ja sitten lisäsin kananmunan ja surr surr sauvasekoittimella kaikki sekaisin ja avot! Kahvi kouraan ja nautittavaksi vaikka työmatkalle! Kuinka kätevää!! Maku on yllättävän samettinen ja voi kuvitella että kahvi on maustettu marengilla.
Toisinaan olen lisännyt mukaan myös lusikallisen kookosöljyä. Koska hyvää ja koska kookosöljykin on niin kovin hyvää iholle!! Miten palaankin aina tähän ihoaiheeseen. Mihinkäs ihotutkija raidoistaan pääsis... Käytän muuten nykyään lähinnä kookosöljyä vartalovoiteena. Toisinaan myös kasvovoiteena mutta vain yöllä. Kookosöljy on antibakteriaalista ja kosteuttaa kyllä todella tehokkaasti ja tuoksuu hyvältä (ilman lisättyjä hajusteita).
Kun nyt päästiin ihoon taas niin koin jännän ilmiön tuossa kun ostin pari viikkoa sitten parapähkinöitä. Olin jostain lukenut että niitä kannattaa syödä vaan pari päivässä, koska sisältävät niin paljon seleeniä. Tätä neuvoa toteuttaen mussutin pari parapähkinää per päivä ja yht'äkkiä ihoni oli ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Pähkinäpussin loputtua nyt on tullut hieman takapakkia mutta tämä täytyy ehdottomasti toistaa. Parapähkinä päivässä pitää dermatologin loitolla?! :D
Mutta nyt, unta palloon jotta jaksaa taas huomenna juosta bussiin, juoksukahvi kananmunalla kourassa ja parapähkinä toisessa!
Pus!
-Mari
Olen ollut ahkera; manuskriptia on nyt kirjoitettu ja kuvia sijoiteltu jos jonkinmoisiksi kollaaseiksi. Omasta mielestäni alan olla aika haka tuossa Illustraattorin käytössä :D Olen alkanut kirjaanikin vähän kirjoitella JEEE!!! Nyt kun oon jo niin sikahyvä sen Illustraattorin kanssa niin suunnitelmissa on toki tehdä jos jonkinmoisia hienoja kuvalaisia ja reittikarttoja jne jne. Suuret suunnitelmat, katsotaan mikä on loppujen lopuksi sitten toteutus...
En tahtoisi ihannoida kiirettä, vaikka se tuntuu olevan niin trendikästä (joskaan ei tervettä), mutta pakko myöntää että kiirettä on pitänyt. Tästä johtuen, ja siitä että aamu tuntuu olevan ehkä se ainut hetki päivästä jolloin en ole nälkäinen, olen ruvennut kiireisimpinä aamuina höystämään mukaan otettavan kahvini kananmunalla. Kyllä. Raa'alla sellaisella. Toimii!! (En tosin ehkä suosittele tätä joka-aamuiseksi aamupalaksi).
![]() |
| Lauantaina juoksemassa balettitunnille. Keep cup öf köörs koska must have. |
Sain tämän vinkin ihanalta, mussukkaiselta ja rakkaalta ystävältäni, jonka kanssa tunnumme aina pohtivan kaikennäköisiä ravitsemusasioita. Ja muitakin kaikkia asioita maasta taivaisiin. Ensialkuun kananmuna kahvissa kuulosti melko ällöttävältä mutta jos sillä saisin pari extraminuuttia minun ja Nero-koiran aamuhalailuun niin tokihan sitä oli koitettava. Pistin kahvin joukkoon ensin mantelimaitoa, jotta vähän jäähtyy (pelkäsin että liian kuuma kahvi kypsyttää mukaan muljautettavan munan, en ole koikeillut kävisikö näin) ja sitten lisäsin kananmunan ja surr surr sauvasekoittimella kaikki sekaisin ja avot! Kahvi kouraan ja nautittavaksi vaikka työmatkalle! Kuinka kätevää!! Maku on yllättävän samettinen ja voi kuvitella että kahvi on maustettu marengilla.
Toisinaan olen lisännyt mukaan myös lusikallisen kookosöljyä. Koska hyvää ja koska kookosöljykin on niin kovin hyvää iholle!! Miten palaankin aina tähän ihoaiheeseen. Mihinkäs ihotutkija raidoistaan pääsis... Käytän muuten nykyään lähinnä kookosöljyä vartalovoiteena. Toisinaan myös kasvovoiteena mutta vain yöllä. Kookosöljy on antibakteriaalista ja kosteuttaa kyllä todella tehokkaasti ja tuoksuu hyvältä (ilman lisättyjä hajusteita).
Kun nyt päästiin ihoon taas niin koin jännän ilmiön tuossa kun ostin pari viikkoa sitten parapähkinöitä. Olin jostain lukenut että niitä kannattaa syödä vaan pari päivässä, koska sisältävät niin paljon seleeniä. Tätä neuvoa toteuttaen mussutin pari parapähkinää per päivä ja yht'äkkiä ihoni oli ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Pähkinäpussin loputtua nyt on tullut hieman takapakkia mutta tämä täytyy ehdottomasti toistaa. Parapähkinä päivässä pitää dermatologin loitolla?! :D
Mutta nyt, unta palloon jotta jaksaa taas huomenna juosta bussiin, juoksukahvi kananmunalla kourassa ja parapähkinä toisessa!
Pus!
-Mari
Thursday, April 2, 2015
Halaa mua
Torstai ja odotan jo kärsimättömästi perjantaita. Miksikö? Siksi, koska huomenna menen takaisin Jämsään, jossa koirani Nero on tämän viikon hoidossa - nassukka saa leikkiä veljeni koiran seurassa. Ne nukkuvat vierekkäin. Nauttivat toistensa seurasta. Minä sen sijaan odotan, milloin itse pääsen halaamaan taas rakasta karvakuonoani <3
Halaus. Olen alkanut uskoa halauksen voimaan. Siinä on jotain maagista. Toisen lämpö ja läsnäolo.
Koirani on kunnon sylikoira. Se hakeutuu liki aina kuin mahdollista. Ehkä se tietää kuinka paljon tykkään halata. Tai ehkä se itsekin tykkää halailla. Joku voisi sanoa ettei koiralla ole tunteita mutta pienen risuparran emäntänä tohdin olla eri mieltä. Onhan tätäkin toki tutkittu.
Silmiini on silloin tällöin osunut tutkimuksia halaamisesta ja lähinnä sen vaikutuksista psyykkeeseen. Silmiini on osunut myös tutkimuksia esim. kenguruhoidon vaikutuksesta lapseen ja sen terveyteen. Äidin halaus ja hoiva. Kosketus. Rakkaus.
Mieleeni on jäänyt erityisesti tämä tutkimus, joka on jo yli kymmenen vuotta vanha mutta osui silmiini vasta vuonna 2013, tämän kirjoituksen kautta. Pääpiirteissään kirjoituksen sanoma on se, että vanhempiemme psyykkiset kokemukset periytyvät DNA:ssa, epigeneettisinä muokkauksina. Epigenetiikka tarkoittaa DNA:n muokkausta siten, ettei itse sekvenssi muutu. Tämä muokkaus vaikuttaa mm. geenien ilmentymiseen ja tämä muokkaus voi periytyä mutta se on myöskin muokattavissa, eli ympäristöllä on vahva vaikutus. Itse tutkin väitöskirjassani ihon geenien ilmentymistä ja luonnollisesti olen yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut genomin muokkauksesta/säätelystä ja sen vaikutuksista.
Tutkimuksessa osoitettiin rottakokein äitirotan huolehtivaisuuden ja koskettelun vaikutus epigenomiin (glukokortikoidireseptorin tuotantoa säätelevän alueen metylaatio, jatkotutkimuksissa tutkittu säätelyä laajemmin) ja pentujen taipumus stressiin myöhemmällä iällä. Huolehtivaisen ja kosketuksella stimuloivan rottaäidin pennut olivat myöhemmin vähemmän taipuvaisia stressiin kuin ns. "huonon" rottaäidin pennut. He testasivat myös perimän vaikutusta vaihtamalla pentueet ja vaikka "hyvällä" rottaäidillä oli "huonon" rottaäidin pennut (ja "huonolta" rottaäidiltä periytyneet genomi ja epigeneettiset muokkaukset), olivat tulokset odotetunlaiset: hoivalla ja kosketuksella oli muokkaava vaikutus epigeneettiseen jälkeen - hyvällä hoivalla oli positiivinen vaikutus. Tutkijat testasivat myös "huonon" hoivan aiheuttaman epigeneettisen jäljen poistoa pentuajan jälkeen ja yllättäen totesivat että se palautti stressinsietokyvyn. Tästä voitaisiin päätellä että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta myös lapsuuden jälkeen. Elintavoilla on vaikutus.
Omaan stressinsietokykyynsäkin voi siis ehkä vaikuttaa; ravinnolla, ympäristöllä, vuorovaikutuksella, ajatuksilla, elämänasenteella, ehkä silkalla positiivisuudella? Itse olen todennut koirahaliterapian kovin toimivaksi <3 Suosittelen kokeilemaan!
Rauhaisaa pääsiäisen aikaa ystävät, tutut ja tuntemattomat, halataan kun tavataan!! :)
-Mari
Halaus. Olen alkanut uskoa halauksen voimaan. Siinä on jotain maagista. Toisen lämpö ja läsnäolo.
Koirani on kunnon sylikoira. Se hakeutuu liki aina kuin mahdollista. Ehkä se tietää kuinka paljon tykkään halata. Tai ehkä se itsekin tykkää halailla. Joku voisi sanoa ettei koiralla ole tunteita mutta pienen risuparran emäntänä tohdin olla eri mieltä. Onhan tätäkin toki tutkittu.
Silmiini on silloin tällöin osunut tutkimuksia halaamisesta ja lähinnä sen vaikutuksista psyykkeeseen. Silmiini on osunut myös tutkimuksia esim. kenguruhoidon vaikutuksesta lapseen ja sen terveyteen. Äidin halaus ja hoiva. Kosketus. Rakkaus.
Mieleeni on jäänyt erityisesti tämä tutkimus, joka on jo yli kymmenen vuotta vanha mutta osui silmiini vasta vuonna 2013, tämän kirjoituksen kautta. Pääpiirteissään kirjoituksen sanoma on se, että vanhempiemme psyykkiset kokemukset periytyvät DNA:ssa, epigeneettisinä muokkauksina. Epigenetiikka tarkoittaa DNA:n muokkausta siten, ettei itse sekvenssi muutu. Tämä muokkaus vaikuttaa mm. geenien ilmentymiseen ja tämä muokkaus voi periytyä mutta se on myöskin muokattavissa, eli ympäristöllä on vahva vaikutus. Itse tutkin väitöskirjassani ihon geenien ilmentymistä ja luonnollisesti olen yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut genomin muokkauksesta/säätelystä ja sen vaikutuksista.
Tutkimuksessa osoitettiin rottakokein äitirotan huolehtivaisuuden ja koskettelun vaikutus epigenomiin (glukokortikoidireseptorin tuotantoa säätelevän alueen metylaatio, jatkotutkimuksissa tutkittu säätelyä laajemmin) ja pentujen taipumus stressiin myöhemmällä iällä. Huolehtivaisen ja kosketuksella stimuloivan rottaäidin pennut olivat myöhemmin vähemmän taipuvaisia stressiin kuin ns. "huonon" rottaäidin pennut. He testasivat myös perimän vaikutusta vaihtamalla pentueet ja vaikka "hyvällä" rottaäidillä oli "huonon" rottaäidin pennut (ja "huonolta" rottaäidiltä periytyneet genomi ja epigeneettiset muokkaukset), olivat tulokset odotetunlaiset: hoivalla ja kosketuksella oli muokkaava vaikutus epigeneettiseen jälkeen - hyvällä hoivalla oli positiivinen vaikutus. Tutkijat testasivat myös "huonon" hoivan aiheuttaman epigeneettisen jäljen poistoa pentuajan jälkeen ja yllättäen totesivat että se palautti stressinsietokyvyn. Tästä voitaisiin päätellä että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta myös lapsuuden jälkeen. Elintavoilla on vaikutus.
![]() |
| Syli-Nero 2kk matkalla kasvattajalta kotiin <3 |
Omaan stressinsietokykyynsäkin voi siis ehkä vaikuttaa; ravinnolla, ympäristöllä, vuorovaikutuksella, ajatuksilla, elämänasenteella, ehkä silkalla positiivisuudella? Itse olen todennut koirahaliterapian kovin toimivaksi <3 Suosittelen kokeilemaan!
Rauhaisaa pääsiäisen aikaa ystävät, tutut ja tuntemattomat, halataan kun tavataan!! :)
-Mari
Sunday, March 15, 2015
Motimotivaatioooo
Heiiiippa!! Olen tässä väsäillyt yhtä blogitekstiä milloin vaan olen ehtinyt mutta se jääköön julkaistavaksi sitten kun on aikaa se saada kirjoitettua loppuun. Ollut tässä vähän haipakkaa: käsikirjoituksen kirjoitusta (jeejee!!) ja opiskelijaneuvostojuttuja (pienenä mainoksena: 4-5.6 järjestämme symposiumin, johon alan jatko-opiskelijat, tutkijat jne. ovat kovin tervetulleita, seuraa meitä Twitterissä @BCSC_HY tai nettisivuillamme).
Halusin nyt kuitenkin kirjoittaa pienen tekstin motivaatiosta ja itsensä määrittelemisestä, koska törmäsin tässä jälleen yhteen henkilöön, joka on toisinut minulle suurena innoittajana ja inspiraation lähteenä: Lizzie Velasquez. Lizziestä oli jälleen juttu Iltalehdessä, jossa kerrottiin siitä kuinka hän oli löytänyt itsestään tehdyn videon netissä, jossa häntä kutsuttiin maailman rumimmaksi naiseksi. Videon kommenttikentässä tyttöä oli kehoitettu tappamaan itsensä jne. Todella rumaa tekstiä.
Välillä en ymmärrä mitä liikkuu ihmisten päässä, jotka ovat ilkeitä toisille. En ymmärrä. Miksi? Oikeuttaako netti täydelliseen kusipäisyyteen kun sen voi tehdä nimettömänä? Erityisesti tällaisissa asioissa tekee mieli uskoa karmaan.
Itseänikin on nuoruudessani kiusattu pienestä koostani johtuen ja mm. tästä syystä en ole käynyt aikoinaan ala-asteella koulujen diskoissa. En uskaltanut koska pelkäsin kiusaamista, koska yhteen diskoon olin mennyt ja joutunut isompien poikien kiusaamaksi. Aika pientä siihen verrattuna mitä tuo nainen on saanut kokea mutta osaan ehkä edes kahden prosentin verran samaistua. No, olen näin jälkikäteen saanut humpata diskoissa ihan kylliksi että ei tuo nyt niin ole jäänyt mieltä kalvamaan, älkää huolestuko :)
Näin jälkikäteen olen oppinut olemaan rohkeampi ja saatan välillä tehdä melko hullujakin tekoja ;) Because I can.
Haluan tähän nyt kuitenkin liittää mukaan yhden mielestäni kaikkien aikojen parhaimmista TED Talkseista, joka on nimenomaan Lizzien esittämä. Katsokaa se!! Mikä nainen! Mikä motivaatio!! Mikä positiivisuus!! Mikä luonne!!! Kuinka KAUNIS!! Koska kauneus on minusta meissä sisällä. Ja kuitenkin, mitkä hiukset!!! En ole kertaakaan katsonut tuota videota itkemättä, joka kerta se liikuttaa. Saan siitä voimaa.
Minä määrittelen itse itseni. Ainakin yritän.
What defines you?
Aurinkoa viikkonne alkuun mussukat!! <3
-Mari
Halusin nyt kuitenkin kirjoittaa pienen tekstin motivaatiosta ja itsensä määrittelemisestä, koska törmäsin tässä jälleen yhteen henkilöön, joka on toisinut minulle suurena innoittajana ja inspiraation lähteenä: Lizzie Velasquez. Lizziestä oli jälleen juttu Iltalehdessä, jossa kerrottiin siitä kuinka hän oli löytänyt itsestään tehdyn videon netissä, jossa häntä kutsuttiin maailman rumimmaksi naiseksi. Videon kommenttikentässä tyttöä oli kehoitettu tappamaan itsensä jne. Todella rumaa tekstiä.
Välillä en ymmärrä mitä liikkuu ihmisten päässä, jotka ovat ilkeitä toisille. En ymmärrä. Miksi? Oikeuttaako netti täydelliseen kusipäisyyteen kun sen voi tehdä nimettömänä? Erityisesti tällaisissa asioissa tekee mieli uskoa karmaan.
Itseänikin on nuoruudessani kiusattu pienestä koostani johtuen ja mm. tästä syystä en ole käynyt aikoinaan ala-asteella koulujen diskoissa. En uskaltanut koska pelkäsin kiusaamista, koska yhteen diskoon olin mennyt ja joutunut isompien poikien kiusaamaksi. Aika pientä siihen verrattuna mitä tuo nainen on saanut kokea mutta osaan ehkä edes kahden prosentin verran samaistua. No, olen näin jälkikäteen saanut humpata diskoissa ihan kylliksi että ei tuo nyt niin ole jäänyt mieltä kalvamaan, älkää huolestuko :)
Näin jälkikäteen olen oppinut olemaan rohkeampi ja saatan välillä tehdä melko hullujakin tekoja ;) Because I can.
Haluan tähän nyt kuitenkin liittää mukaan yhden mielestäni kaikkien aikojen parhaimmista TED Talkseista, joka on nimenomaan Lizzien esittämä. Katsokaa se!! Mikä nainen! Mikä motivaatio!! Mikä positiivisuus!! Mikä luonne!!! Kuinka KAUNIS!! Koska kauneus on minusta meissä sisällä. Ja kuitenkin, mitkä hiukset!!! En ole kertaakaan katsonut tuota videota itkemättä, joka kerta se liikuttaa. Saan siitä voimaa.
Minä määrittelen itse itseni. Ainakin yritän.
What defines you?
Aurinkoa viikkonne alkuun mussukat!! <3
![]() |
| Aurinkoinen Munkkiniemenranta ja Nero <3 |
-Mari
Sunday, March 1, 2015
Hani
Heippa vaan taas hunajaiset!! Jostakin iski pieni flunssanpoikanen kiinni ja täällä sitä taas punkassa napsitaan sitä sinkkiä. Mutta sinkin lisäksi olen nautiskellut lämmintä sitruuna-hunaja -juomaa. "Nalle Puh sen jo tiesi: Hunaja voi parantaa", kuten mm. toissavuotinen tutkimus Ruralia-instituutista, Mikkelistä (meikän kotimesta, jee!!), osoitti. Hunajasta oli vastikään Ylen uutisissa uudestaan juttua, jossa professori Matti Korppi toteaa hunajan olevan oiva keino etenkin lasten yskän lievittämiseen. Tässä tuli mieleen ja tähän väliin mainittava hunajan lisäksi toinen antibakteriaalinen ja Suomestakin saatava luonnontuote: pihka, jota on tutkittu mm. haavan hoidossa. Minusta ihanaa kun nämä vanhat perinnerohdot tekevät vähän niikuin uutta tulemista <3
Hunaja on lisäksi oiva makeuttamisessa. Erityisesti tällaiselle sokerihiirelle kuin minä!! Totesin tuossa joku aika sitten olevani sokerikoukussa. Päätin että pääsen addiktiostani eroon. Suussa on kallista kalustoa, mitä tulee varjella, ja näkeehän sen nyt mm. ihosta ja vyötärönympäryksestä että sokeri ei ole hyväksi. Toki ei varmasti ole hyvä hunajaakaan kohtuuttomasti käyttää, hunajahan koostuu siis lähinnä hedelmä- (fruktoosi) ja rypälesokerista (glukoosi). Sakkaroosia (josta tavallinen sokeri koostuu) siinä on myös mutta vähemmän. Hunajassa on kuitenkin myös terveydelle hyödyllisiä kivennäis- ja hivenaineita, sekä vitamiineja, jotka tavallisesta sokerista puuttuu.
Nyt kun olen asiaan enemmän ruvennut kiinnittämään huomiota, niin sokeri on kyllä ihan kaikessa. En kuitenkaan tahdo käyttää ns. sokerittomia tuotteita, joissa sokeri on korvattu muilla makeutusaineilla kuten aspartaamilla jne. Keinotekoisten makeutusaineiden haitallisuudesta on useita tutkimuksia, joista yksi oli mielestäni erityisen kiintoisa koska siinä oli osoitettu keinotekoisten makeutusaineiden itseasiassa edistävän glukoosi-intoleranssin kehittymistä muuttamalla suoliston mikrobiomia. Suolisto ja suoliston bakteerit ovat olleet nyt kovasti tutkimuksen kohteena ja suoliston toiminta on linkitetty myös moneen muuhun tautiin, esimerkkinä Parkinsonin tauti.
Sokerin suhteen en ole tehnyt totaalikieltäytymistä, vaan vähitellen pyrkinyt muuttamaan ruokavaliotani ja mm. karkkia syön nykyisin hyvin harvoin. Suklaa on kyllä heikkouteni mutta suklaahan on suorastaan terveysruokaa niin olen sillä varjolla sen itselleni sallinut :) Hunajan lisäksi olen leivontaan käyttänyt nyt koivusokeria, eli xylitolia. Sillä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia jos liiallisesti käyttää mutta on lisäksi hyvä hampaille!! Muita makeanhimoon toimiviksi olen todennut taatelit, kookoksen ja nyt viimeisimpänä kurpitsansiemenet, mihin olen tällä hetkellä täysin ihastunut!! Namsmums!! No niin, nyt jälleen uuteen viikkoon. Kokeile virkistävänä aamujuomana maanantai-aamuun vaikka näitä flunssaankin tehoavia sitruuna-hunaja tai inkivääri-hunaja -juomia. Pus!
-Mari
Hunaja on lisäksi oiva makeuttamisessa. Erityisesti tällaiselle sokerihiirelle kuin minä!! Totesin tuossa joku aika sitten olevani sokerikoukussa. Päätin että pääsen addiktiostani eroon. Suussa on kallista kalustoa, mitä tulee varjella, ja näkeehän sen nyt mm. ihosta ja vyötärönympäryksestä että sokeri ei ole hyväksi. Toki ei varmasti ole hyvä hunajaakaan kohtuuttomasti käyttää, hunajahan koostuu siis lähinnä hedelmä- (fruktoosi) ja rypälesokerista (glukoosi). Sakkaroosia (josta tavallinen sokeri koostuu) siinä on myös mutta vähemmän. Hunajassa on kuitenkin myös terveydelle hyödyllisiä kivennäis- ja hivenaineita, sekä vitamiineja, jotka tavallisesta sokerista puuttuu.
Nyt kun olen asiaan enemmän ruvennut kiinnittämään huomiota, niin sokeri on kyllä ihan kaikessa. En kuitenkaan tahdo käyttää ns. sokerittomia tuotteita, joissa sokeri on korvattu muilla makeutusaineilla kuten aspartaamilla jne. Keinotekoisten makeutusaineiden haitallisuudesta on useita tutkimuksia, joista yksi oli mielestäni erityisen kiintoisa koska siinä oli osoitettu keinotekoisten makeutusaineiden itseasiassa edistävän glukoosi-intoleranssin kehittymistä muuttamalla suoliston mikrobiomia. Suolisto ja suoliston bakteerit ovat olleet nyt kovasti tutkimuksen kohteena ja suoliston toiminta on linkitetty myös moneen muuhun tautiin, esimerkkinä Parkinsonin tauti.
Sokerin suhteen en ole tehnyt totaalikieltäytymistä, vaan vähitellen pyrkinyt muuttamaan ruokavaliotani ja mm. karkkia syön nykyisin hyvin harvoin. Suklaa on kyllä heikkouteni mutta suklaahan on suorastaan terveysruokaa niin olen sillä varjolla sen itselleni sallinut :) Hunajan lisäksi olen leivontaan käyttänyt nyt koivusokeria, eli xylitolia. Sillä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia jos liiallisesti käyttää mutta on lisäksi hyvä hampaille!! Muita makeanhimoon toimiviksi olen todennut taatelit, kookoksen ja nyt viimeisimpänä kurpitsansiemenet, mihin olen tällä hetkellä täysin ihastunut!! Namsmums!! No niin, nyt jälleen uuteen viikkoon. Kokeile virkistävänä aamujuomana maanantai-aamuun vaikka näitä flunssaankin tehoavia sitruuna-hunaja tai inkivääri-hunaja -juomia. Pus!
![]() |
| Väkevä inkivääri-hunaja |
![]() |
| Piristävä sitruuna-hunaja |
-Mari
Subscribe to:
Posts (Atom)










