Anti-Mari

Moikka murmelit!

Tässä tulee nyt avautuminen kannabiksesta ja pössyttelijöistä. 

Oon jo jonkin aikaa seurannut sivusta jengii joka pössyttelee, mm. somessa, uutisissa ja ihan oikeassa elämässä, ja oon tullut siihen tulokseen että pössyttely aiheuttaa vainoharhaisuutta. Oikeesti!! Tuntuu et jokaikisellä pössyttelijällä on vaikka ja mitä salaliittoteorioita. No ei ihan kaikilla mut ainakin niillä ahkerimmilla pössyttelijöillä. Ja vaikka kuinka yrittäis puhua järkeä niin ihan mahoton homma. Tämän lisäksi tuntuu siltä että pössyttelijästä muuntuu stimulanttinsa lähetyssaarnaaja joka yrittää vakuuttaa toimintansa olevan täysin terveellistä ja jopa suotavaa. Eikä millään tavoin, tietenkään, koukuttavaa. Pössyttely on  nykypäivänä aika yleistä ja olen jokseenkin huolissani tuosta meidän nuorisosta. Välillä itsekin mietin että tuskin se kovin vaarallista on mutta oivallisten ja lukemattomien salaliittoteorioisten pössyttelijäesimerkkien voimin olen päätynyt toiseen tulokseen enkä missään tapauksessa pidä koko touhua millään tavoin järkevänä/turvallisena enää. Kun itse sivustakatselijana seuraa, niin näkee kuinka se tuhoaa rationaalisen ajattelukyvyn ja tekee ihmisestä epäluuloisen. Jos joku päivä vielä sattuu tapahtumaan ihme, ja saan jälkikasvua, niin toivoisin että jälkikasvuni syntyisi avoimeen maailmaan, jossa epäluuloille ja tarpeelle käyttää hyvän olon synnyttämiseen keinotekoisia stimulantteja, ei olisi tarvetta. Toki tykkään itsekin toisinaan ottaa lasillisen (lue: pullon) sihijuomaa (lue: skumppaa) ja sen katsotaan olevan täysin normaalia. Paheensa kullakin. Kukaan meistä tuskin on täydellinen.

Aina kun törmään johonkin salaliittoteoriin niin käyn silkasta kiinnostuksesta stalkkaamassa lähteen taustan ja aina sieltä pompsahtaa joku kannabiksen laillistamista kannattava tyyppi. I see a pattern here (!!) ja koska mulla on jatkuvasti päällä mun oma synnynnäinen natural high niin salaliittoteorioitsen että kannabis tosiaankin aiheuttaa vainoharhaisuutta ja suosittelen jättämään kyseisen tuotteen pössyttelyn pössyttelemättä ja hankkimaan endorfiinipöllyt vaikka kivoista kissavideoista tai reippaasta urheilusta (tai tietenkin vaikka päihteettömästä joogasta). 

Että semmosta mulla tänään <3

Pus,

Pupilli

Luukku 17: rauhoittuminen jouluun yin-joogan avulla

Tästä luukusta tänään löytyykin linkki blogitekstiini toisaalla, eli olen kirjoittanut Yogoben sivuille tekstin nimella "Joulu on rauhoittumisen aikaa". Tai niin sen kai kuuluisi olla mutta joulunalusaika on monella aivan kaikkea muuta kuin rauhoittumista. Itse olen kokenut Yin-joogan oivaksi apukeinoksi silloin kun hävitän kyvyn kuunnella itseäni. Käy lukemassa blogista lisää!

Ihan muina sudenkorentoina tässä näin

Yogoben sivulla on myös mainio joululahja sinulle, joka kaipaat treeniä ja joogaa joulun ajalle, kun monestihan kuntosalit ja joogasalit ovat kiinni tai kun esimerkiksi itse suuntaan pois omista treeniympyröistäni kohti Savoa ja pohjoista. Saat siis sieltä kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa. Varsin mainio joululahja vaikka itsellesi :)

Tipetitap!

-Mari

Luukut 14 ja 15: tuplaluukku, taas

Jostakin sattui silmääni tämä Väestöliiton sivuilla oleva kirjoitus: "Miehen kokemuksia 10 vuoden sinkkuilusta". Jos tohon vaihtais vaan "Naisen" niin vois olla mun kirjoitus. No ainakin melkein.

"Jossain puhuttiin siitä, onko parisuhteen muodostaminen vaikeaa. Mielestäni se on ehdottomasti maailman vaikein asia. En tiedä mitään niin vaikeaa. Ihminen laskeutui Philae-luotaimella 113 000 kilometriä tunnissa liikkuvalle komeetalle. Se oli kuulemma helppo nakki. Sama kuin nappaisi liikkuvan luodin pinseteillä kiinni. Mutta se ei ole mitään kumppanin etsintään verrattuna. Parisuhteeseen päätyminen ei ole helppo nakki. Siihen tarvitaan kaksi kulkijaa ja tunnetta. Tarvitaan tunne, joka liimaa parin yhteen. Luottamuksesta tulee perusta, jonka päälle kaikki rakentuu. En tiedä, miten tämän tunteen oikein saisi aikaiseksi."

Word. Mulla ei oo tähän mitään lisättävää. Paitsi että haluisin kyllä tavata kyseisen tyypin. Tai sit en. En tiiä. Oliskohan niiku kattois peiliin. Hui.

Tip Tap.


Mari

Luukut 12 ja 13: pikkujoulut

Heippa! Eilen en jaksanut tehdä luukkutekstiä. Väsytti. Sori. Tämä ei ole viimeaikoina oikein kavereitakaan ehtiny nähdä niin äkkäsin aika ex tempore että pyydän pari kamua perjantai-iltana pikkupikkuruisille pikkujoulukesteille. No, siitä sitten johtuen oli eilen aikamoinen väsymys. Mutta huhhuh kun oli hauskaa (ks. allaoleva kuva joka on saanut inspiraation perjantai-illasta). Alan ehkä jo toistaa itseäni mutta mulla on aika hauskoja ystäviä!! Kuitenkin, kuten loogiselta tuntuu, niin jokaisen ylämäen jälkeen on alamäki ja eilinen ei ollutkaan niin hauska. Tai no itseasiassa oli siinä määrin että nauroin aivan katketakseni illan aikana otetuille kuville :D ja pääsin lauantaina heti aamusta semmoiseen pikkujoulu Detox -jooga työpajaan ja vaikka olo oli hieman (todella) heikohko niin oli ihanaa tehdä parin kanssa shiatsu-hierontaa ja muutenkin joogata. Olen toki lähestulkoon shiatsu-ekspertti nyt sitten. Sinkkumiehet, vink vink.

Noin niiku muuten olisin sitä mieltä että tommoset juhlien jälkeiset vapaapäivät pitäis kieltää. Etenkin jos on sinkku. Sitä ei tee mitään muuta ku kieriskelee itsesäälissä kotona punkassa ja ei oo ketään ketä halata. Ei ketään. Paitsi koirat. Ja vaikka just kehuin mun kavereita ihan parhaiksi ikinä niin miestä ne ei oo kyllä meikäläiselle löytäny. Eiks se olis niiku kavereiden tehtävä?? Itsehän olen parittanu useammankin ystävän (ehkä ainakin kaksi, joista toiset kylläkin eros) niin nyt olis sillai ihan kiva kiitos vastapalveluksen paikka. Et tässä ne on kyl aika surkeita. No ei vaa, vitsivitsi (vaikka onkin totta). Toki kysehän ei voi olla siitä ettei ne kehtais parittaa mua kellekkään koska minähän olen mahtava. Ehkä alan piinaamaan niitä päivittäisillä viesteillä ja puheluilla (entistä enemmän) ni ne ei kohta näe enää mitään muuta mahdollisuutta ku järkätä mulle joku mies mitä piinata. Buahaha. Excellent (Simpsonien Mr Burns -maisesti lausuttuna ja sormenpäitä yhteen naputellen).

No jotta nyt jotain asiallistakin tähän viikonlopun tuplaluukkuun sisällyttäisin niin ottaisin esille Pariisin ja ilmastonmuutoksen. Hienoa tässä viikonlopussa erityisesti siis oli COP21 ja siellä aikaansaatu ilmastosopimus. Täällä on mukavan visuaalisesti kuvattu sopimuksen pääkohdat. Ilmeisesti jotkin tahot ovat kuvanneet sopimusta riittämättömäksi mutta omasta mielestäni se on ainakin askel erittäin hyvään suuntaan, asian suhteen ku en noin muutoin ole mitenkään ekspertti. 

Sit vaan kohti uutta viikkoa kuulkaas, joulukalenterin puoliväli ylitetty jo! Tip tap.

-Mari

Luukku 11: keep calm and be a unicorn

Dalai Laman Facebook-sivulla oli tänään tämmöinen teksti: 

"If you live your life honestly and truthfully, you'll be open and transparent, which leads to trust. And trust leads to friendship. This is something worth taking into account, that the basis of friendship is trust not money and warm-heartedness is essential if we are to live happy lives."

Awwwwws!!! <3 <3 <3 Jokunen on saattanut ehkä joskus huomata että olen blogiteksteissäni aika usein painottanut sitä että avoimuus luo luottamusta. Olen vahvasti tämän asian kannattaja. Ja siitä syystä olen myös avoin täällä sosiaalisessa mediassa, vaikka varmasti moni pitää sitä ehkä melko riskaabelina. Haluaisin nuo ylläolevat sanat muokata myös tutkimukseen tällä tavoin: "If you [do] your [research] honestly and truthfully, you'll be open and transparent, which leads to trust." No näin juurihan sen kuuluisikin olla. Nimenomaan tutkimuksessa peräänkuulutetaan yhä enenevässä määrin tuon avoimuuden perään, johtuen ehkä mm. siitä että luottamus tieteessä on ehkä hieman heikoissa kantimissa. "And trust leads to [collaboration]." Näin voi olla?? "This is something worth taking into account, that the basis of [collaboration] is trust not money and warm-heartedness is essential if we are to live happy [careers]." No okei kollaboraation taustalla vaikuttaa monesti myös aika paljon raha mutta toisaalta kukapa haluaisi kollaboroida epäluotettavan kumppanin kanssa? Ja erityisesti tuota lämminsydämisyyttä kaipaisin lisää tutkimukseen. Kutsu minua naiiviksi mutta uskoisin että jos tutkimuksessakin olisi enemmän avoimuutta, totuudenmukaisuutta ja lämminsydämmisyyttä, salailun, kilpailun ja kyynisyyden sijasta, olisi tämä koko homma paljon tehokkaampaa ja tuloksekkaampaa. 

Ei lisättävää

Tip Tap!! TGIF :D

-Mari

Luukku 10: sihijuomaa utilitaristisesti

Nyt saatiin minullekin oma nyhtöruoka! Nyhtökaura!! Tosin sen verran täytyy napista että ei kai noin voi sanoa että "kaura ei ole allergeeni". Kaura ei sisällä gluteenia ja on sopiva keliaakikolle jos valmistettu tehtaassa jossa ei käsitellä gluteenia sisältäviä viljoja mutta kyllä käsittääkseni kauralle voi olla kuitenkin allerginen. Mutta se on eri asia kuin keliakia. Oon kyllä vieläkin vähän huono tekemään vegaaniruokia. Jos jollakulla on vinkkaa hyviä vegaaniruokasivuja tai -blogeja niin ehdotuksia otetaan vastaan! Hei muuten Arskakin on sitä mieltä että lihansyöntiä kannattais vähentää, jotta tää maapallo vois vähän paremmin. Hyvä Arska!! :D

Kasvisruoista eläinasioihin: pyörin edelleen eettisten asioiden ympärillä sillä silmiini osui tänään tämä kirjoitus Hesarista. Kirjoitukseen haastateltu tutkija Laura Hänninen sanoo olevansa utilitaristi eläimiin liittyvien eettisten arvojen suhteen. Hauska sana. Sanoisin myös olevani utilitaristinen, sillä olenhan esimerkiksi ottanut koirani pitämään itselleni seuraa ja olemaan halittavina mutta pyrin myös antamaan niille parhaan mahdollisen kodin ja elämän. Näyttelyissä nämä partakuonot eivät pärjäisi mutta sillä ei ole minulle merkitystä, pääasia että ovat terveitä. Sit seuraavaks alan kai selvittää et mistä sais semmosta koiranruokaa, missä olis käytetty semmosta lihaa mikä vastais mun eettisiä arvoja. Kasviksia noiden ruokavalioon pitäis muutenkin lisätä, kun noi kääpiösnautseritkin tartteis aika paljon kuituja jotta niiden massut toimis hyvin. Etenkin tämmösen kaupunkilaisyksilöt kun niiden liikunta meikäläisen työpäivinä jää kuitenkin aika pieneks. Siellä vaan makoilevat päivät pitkät. Voi kateus...

Tänään on myös muuten juhlapäivä koska mun ihanaihana ystävä ja maailman ihanin Tiina on syntyny just tänään!! Muutama vuosi sitten :D Tiedetuubikin tais aavistaa tämän koska juurikin tänään kemiallisesta joulukalenterista paljastui "Hiilihapollista sihijuomaa"!! Lempijuomaa!!! Poks vaan!!! Kuva kesältä ja hiukka nuutuneita kukkaseppeleitä taustalla mutta ei kai se ny oo nii justiisa :D

Tipetitap!

-Mari

Luukku 9: tulevaisuuden joululahjat

Ehdin eilen illalla hetkisen tutkailla viime viikolla järjestetyn International Summit on Human Gene Editing:n aiheuttamaa uutisointia. En itse ole geenimuuntelun alalla, tutkin lähinnä geenien ja genomin ilmentymistä. Asia kuitenkin kiinnostaa minua ja kuuluukin kiinnostaa, asiahan koskettaa meitä kaikkia. Järjestimme aiheesta myös opiskelijaneuvostomme kanssa symposiumin keväällä. Harmiksemme osallistujamäärä symppariin jäi suhteellisen pieneksi. Eivätkö biolääketieteen opiskelijat ole vielä oikein heränneet koko asiaan? Nyt viimeistään pitäisi! Kannustaisin opiskelijoita olemaan edes jokseenkin kiinnostunut niistä aiheista mitkä on biolääketieteen alalla pinnalla, myös niistä jotka eivät ole aivan suoraan oman tutkimuksen fokuksena.

Kokoontumisen aiheena oli siis tiedeyhteisön yhteiset säännöt ihmisen genomin muokkauksen saralle ja aihe on kiinnostava (ja tärkeä!!) erityisesti sen sisältämien eettisten haasteiden kannalta. Aihe on on ollut pinnalla erityisesti kuluneen vuoden aikana ja täältä löytyy ehkä suhteellisen helposti ymmärrettävä blogiteksti siitä että miksi. Teknologiasta ja sen hyödyntämisestä ollaan montaa eri mieltä. Keskustelimme näistä eettisistä haasteista sympparimme opiskelijalounaalla Dr. Matthew Porteuksen johdolla. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja mitä ilmeisimmin samankaltaisista asioista on keskusteltu myös tuolla yllämainitussa kokoontumisessa. Opiskelijalounaasta sen verran: jaoimme puhujiamme eri pöytiin ja suosittuja aiheita on yleensä: "kuinka yhdistää työ ja perhe/vapaa-aika", "mitä tehdä väitöskirjan jälkeen", "kuinka tehdä hyvä apurahahakemus" jne. Ehdotin että pistettäisiin yhden pöydän aiheeksi tutkimusetiikka, koska se sopisi symposiumin aiheeseen täydellisesti ja mielestäni on tärkeä asia. Kuten muut neuvoston jäsenet osasivat arvata; ei tämä aihe kiinnostanut opiskelijoita ja pöytään saapui vain muutama, joista osa oli saapunut lähinnä ilmaisen lounaan perässä. Miksi ihmeessä tutkimusetiikka ei kiinnosta tohtoreiksi tähtääviä tutkijaopiskelijoita?! Minusta se on hieman huolestuttavaa. Mielestäni myöskin etiikan opinnot tai jokin kurssi pitäisi sisällyttää pakollisena väitöskirjaoppilaiden opetusohjelmaan ja olen tästä tainnut jossain sivulauseessa jossain kokouksessa mainita mutta ehkä olisi pitänyt viedä tätä aihetta vielä hanakammin eteenpäin, vaikkakin se olisi jälleen yksi lisäaskel jo ylitsepursuavaan byrokratiaan.

Hyvä asia on kuitenkin se että näistä asioista puhutaan ja vastaavanlaisia kokoontumisia järjestetään. Kommunikaatio on tärkeää ja mitä enemmän eri osapuolia keskusteluun saadaan mukaan, sitä enemmän se luo ymmärrystä eri näkökannoille. Keskustelun avoimuus luo mielestäni luottamusta sitä kohtaan, mitä me tutkijat työssämme teemme. Tämä teknologiahan olisi mitä mahtavin erinäisten tautien hoitomuotona, sitten kun sitä on tutkittu tarpeeksi, ilman kiirettä ja kilpailua, ja kun sitä osataan oikein hyödyntää ja oikeanlaisiin kohteisiin. Olen skeptinen sen suhteen että olisi hyvä asia mennä sörkkimään periytyviä ominaisuuksia, vaikka kyse olisi vakavasta periytyvästä sairaudesta. Mielestäni tietoa DNA:n säätelyelementeistä ei ole vielä tarpeeksi. Tulevaisuudessa ehkä on! Tässä yksi syy miksi tutkimukseen kannattaa sijoittaa!! Hallitus hoi! Älkää väheksykö kaikenmaailman dosentteja!!! ;) Mutta kuten tiedeyhteisössä uutisoinnin perusteella oli konsensuksena, olisi järkevää että tekniikkaa pystyttäisiin kehittämään ja tutkimaan edelleen, sen suhteen että jo syntyneen lapsen mahdollisia ei-periytyviä virheitä pystyttäisiin parantamaan entistä tehokkaammin. Siihen en haluaisi tämän osalta mentävän, että tulevaisuudessa kauneushoitolalahjakortin sijaan voisit saada lahjakortin geenimuunteluhoitoihin tms. Isoja kysymyksiä, jälleen kerran.

 

Huh huh. Oon kyllä melekone lahjakkuus tolla Illustraattorilla piirtämisen suhteen, vaikka nyt näin itse myönnänkin. Eeeehehehe, en tahtois tota pukettia itselleni :D Edelleen ottaisin mielummin sen unicornin.

Tip Tap!

-Mari